Prokaryoottien

Prokaryoottien ryhmään kuuluvat bakteerit ja arkeonit. Ne ovat yksisoluisia eliöitä, joilla ei ole tumaa ympäröivää kalvoa muodostavaa tumaa. Genetinen materiaali sijaitsee solun sisällä nucleoid-alueella; kromosomi on yleensä rengasmainen ja solu voi sisältää plasmideja. Prokaryooteilla ei ole erillistä tumallista soluelintä, ja niiden soluseinän sekä solukalvon rakenne sekä koostumus vaihtelevat ryhmän mukaan. Ne voivat esiintyä monissa elinympäristöissä ja selviytyä äärimmäisissäkin olosuhteissa.

Prokaryoottien solurakenne vaihtelee, mutta ne jakautuvat pääasiassa kahteen suureen ryhmään: Bakteerit ja Archaea. Bakteerien soluseinän peptidoglykaani sekä arkeonien erilainen soluseinän koostumus erottavat ryhmät toisistaan. Solukalvolla on vaihteleva koostumus; arkeonit käyttävät usein ether-lipidien kaltaisia rakennuspalikoita, kun taas bakteerien lipideissä on tyypillisesti ester-sidoksia. Prokaryoottien koko on pieni—yleensä mikrometrien kymmenesosista—ja niiden solut jakautuvat nopeasti binäärijakautumisen avulla. Myös DNA-aines, plasmidit ja geenien vaihtaminen ovat yleisiä.

Ekologisesti prokaryootit ovat avainasemassa hiilen, typen ja muiden ravinteiden kiertokulussa. Ne voivat olla fotosynteesiin kykeneviä (esim. sinibakteerit), kemosynteesiin perustuvia energianlähteitä käyttävää eliöitä sekä hajottajia. Arkeonit liittyvät usein äärimmäisiin ympäristöihin, kuten korkeaan suolapitoisuuteen tai lämpöön, ja osallistuvat esimerkiksi metaanin vapautukseen sekä muuhun aineenvaihduntaan. Osa bakteereista ja arkeoneista on patogeenejä ihmisille, kasveille tai eläimille, mutta suurin osa on hyödyllisiä tai neutraaleja; ne ovat myös keskeisiä bioteknologian ja teollisuuden sovelluksille.