Solukalvolla

Solukalvolla viitataan solukalvon pinnalla sijaitseviin tai siihen integroituneisiin rakenteisiin sekä niiden toimintoihin. Solukalvo muodostaa solun ympärilleen eristävän rajapinnan, jonka kautta solu voi kommunikoida ympäristönsä kanssa, säädellä aineiden siirtymistä sisään ja ulos sekä tunnistaa toisia soluja ja molekyylejä. Termiä käytetään kuvaamaan sekä kalvon pinnalla kiinnittyneitä että kalvon osasidonnaisia molekyylejä.

Solukalvon rakenne ja koostumus ovat monimutkaisia. Se koostuu fosfolipidien kaksikerroksesta, jonka sisä- ja ulkopinnat ovat hydrofiilisiä ja joiden väliin muodostuu hydrofobinen vyöhyke. Lipideihin kuuluvat erityisesti kolesteroli sekä proteiinit, jotka voivat olla upotettuna kalvoon tai kiinnittyneitä sen pinnalle. Ulkopinnalla on usein hiilihydraattiyhdisteitä, kuten glykoproteiineja ja glykolipidejä, jotka osallistuvat solujen tunnistukseen ja vuorovaikutuksiin.

Proteiinit ja molekyylit kalvolla voivat olla integroituneita (esimerkiksi transmembrain-proteiinit ja peripheral-proteiinit) tai pinnalla kiinni. Integroituina ne toimivat kuljetuskanavina ja -pumppuina sekä reseptoreina viestimille, kun taas periferaaliset proteiinit osallistuvat signaalien välitykseen ja kalvon rakenteen ylläpitoon. Kalvolle kiinnittyneet hiilihydraatit ovat tärkeitä solujen tunnistuksessa ja immuunivasteissa.

Solukalvon toiminta on dynaamista ja säätelettyä: lipidien liikkuvuus ja proteiinikoostumus vaikuttavat kalvon ominaisuuksiin. Keskeisiä tehtäviä ovat kuljetus ja aineiden siirtyminen kalvon läpi, viestintä solujen välillä reseptoreiden kautta sekä endo- ja eksosytoosi sekä solujen adheesio ja tunnistus.