Lipideihin

Lipideihin ovat biomolekyylejä, jotka ovat pääosin hydrofobisia ja huonosti vesiliukoisia. Ne esiintyvät runsaasti soluissa ja elimistössä. Lipidien yleisimmät luokat ovat rasvahappojen ja niiden esterien muodostamat triglyseridit, fosfolipidit, sterolit sekä sfingolipidit. Rasvahapot voivat olla tyydyttyneitä tai epätyydyttymättömiä; niiden pituus ja rakenne vaihtelevat.

Triglyseridit toimivat suurimpana energianlähteenä ja lämpöeristeinä, kun taas fosfolipidit ovat solukalvojen keskeisiä rakenneosia. Fosfolipidien pää on hydrofiilinen ja hännät hydrofobisia, mikä mahdollistaa kalvon kaksikerroksen muodostumisen. Sterolit kuten kolesteroli osallistuvat kalvojen jäykistymiseen sekä toimivat esiasteina sappihapoille ja steroidihormoneille. Sfingolipidit ovat tärkeitä solukalvojen rakenteessa ja signaalointiprosesseissa.

Biologisessa aineenvaihdunnassa lipidejä kuljetetaan verenkiertoa pitkin lipoproteiinien avulla (esim. chylomikronit, VLDL, LDL, HDL). Adiposyyttien varastoidut triglyseridit toimivat pitkäkestoisena energiareservinä. Rasvahapot vapautuvat lipolyysin kautta ja siirtyvät soluihin beeta-oksidaatioon energiaksi.

Ravinnosta saatuvat lipideihin kuuluvat sekä tyydyttymättömät että tyydyttyneet rasvahapot sekä kolesteroli. Esimerkkejä välttämättömistä rasvahvoista ovat linolihappo (omega-6) ja alfalinoleenihappo (omega-3). Lipidien määrä ja laatu vaikuttavat terveyteen, solukalvojen toimintaan ja tulehduksellisiin reaktioihin.