sinibakteerit

Sinibakteerit ovat fotosynteettisiä prokaryootteja, jotka pystyvät hapen tuottamiseen fotosynteesin kautta. Ne esiintyvät sekä makean veden että meren sekä maaperän elinympäristöissä ja voivat muodostaa yksittäisiä soluja, filamentteja tai koloniaaleja. Niillä on klorofylliä a sekä fykobiliproteiineja, mikä antaa niille tyypillisen sinivihreän värin. Maapallolla ne olivat varhaisen ilmaston merkittäviä fotosyntetisoijia, mikä on vaikuttanut ilmakehän hapen määrään.

Rakenne ja elinkaari: Osa sinibakteereista on yksittäisiä soluja, osa filamentaarisia. Joillakin filamentaarisilla lajeilla on heterokystit, jotka mahdollistavat typen sitomisen anaerobisesti. Monilla lajeilla on akinetit, varastosoluja selviytymiseksi kuivina aikoina. Jakautuminen on yleinen lisääntymismuoto, mutta liikkeen ja dispersioin voidaan käyttää hormogonia-näisiä rakenteita.

Ekologia ja merkitys: Sinibakteerit ovat keskeisiä primaarituottajia monissa ekosysteemeissä ja osallistuvat hiilen ja typen kiertoon. Ne muodostavat symbiooseja, kuten lichen-symbiooseja ja Azolla-kasviston Nostoc-suvun bakteerien kanssa. Ne voivat olla tärkeitä alustoja biofilmien muodostukselle sekä vesistöissä että maaperässä.

Toksisuus ja riskit: Joillakin lajeilla voi muodostua syanotoksiineja, jotka voivat olla haitallisia ihmisille ja eläimille. Vesistöjen rehevöityminen ja sinibakteerien kukinnat voivat heikentää veden käyttökelpoisuutta sekä vaikuttaa kalastukseen ja ekosysteemien terveyteen.

Käyttö ja tutkimus: Sinibakteerit ovat keskeisiä tutkimuskohteita hapen tuotannon mekanismien ja typen kierron ymmärtämisessä. Bioteknologiassa niillä on potentiaalia biofertilisaattoreina, bioremediaationa sekä erilaisten yhdisteiden tuotannossa. Nostoc-suvun lajit muodostavat merkittäviä symbiooseja, esimerkkinä Nostoc-Azolla.