kierrätykseen

Kierrätys viittaa käytettyjen materiaalien keräämiseen, lajittelemiseen ja kiertoon palauttamiseen uusien tuotteiden raaka-aineiksi. Sen tavoitteena on vähentää luonnonvarojen käytön painetta, pienentää jätteiden määrää sekä alentaa energian ja päästöjen tasoa suhteessa uusien tuotteiden valmistukseen.

Prosessi alkaa pakkaus- ja jätejakeiden keräämisen sekä kotitalousten lajittelun ohjeiden noudattamisesta. Kerätty materiaali kuljetetaan lajitteluasemille tai kierrätyslaitoksille, jossa se erotellaan mekanisesti ja joskus kemiallisesti. Erotettu materiaali käsitellään siten, että siitä muodostuu uusi raaka-aine: paperin ja kartongin kierrätys, lasin sulatus ja uudelleenvalmistus, metallien kierrätys sekä erilaisten polymerien kierrätys muoveista.

Muovit kierrätetään usein mekaanisesti, mutta osa muoveista käy läpi kemiallisen kierrätyksen. Biojäte voidaan kompostoida tai käsitellä anaerobisesti biokaasun tuotantoon. Kierrätyksen tekniset haasteet liittyvät kontaminaatioon, materiaalin laatutasoihin sekä taloudellisiin kannattavuuspykäliin.

Lainsäädäntö ja politiikka ohjaavat kierrätystä sekä kiertotaloutta. Suomessa käytäntöjä säätelevät jätehuoltolaki ja ympäristöjärjestelmät, sekä laajentunut tuottajavastuu, joka velvoittaa tietyt tuoteryhmät järjestämään keräys- ja kierrätysvelvoitteita. Kansalaisten ja kunnallisen järjestelmän aktiivinen osallistuminen on kierrätyksen onnistumisen kannalta keskeistä.

Kierrätys edistää resurssien tehokasta käyttöä, vähentää ympäristökuormitusta sekä tukee kestävän kehityksen tavoitteita.