saastuminen

Saastuminen tarkoittaa aineiden, energian tai biologisten tekijöiden epänormaalia pitoisuutta ympäristössä tai elimistössä, jolloin se aiheuttaa haittaa tai riskejä ihmisille tai ekosysteemeille.

Se ilmenee monilla tavoilla: ilmakehän, vesien ja maaperän pilaantuminen sekä melu, lämpövaikutukset ja radioaktiivisuus. Päästöt voivat olla teollisuuden, liikenteen, energiantuotannon ja maatalouden aiheuttamia sekä jätteen käsittelystä ja maankäytöstä johtuvia.

Ympäristö- ja terveysvaikutukset voivat sisältää hengitys- ja sydän- ja verenkiertoelinten sairauksia sekä ravinteiden epätasapainon, veden- ja elinympäristöjen rapautumisen, biodiversiteetin vähenemisen sekä ruokaketjujen epäpuhtauksien riskin.

Seuranta ja sääntely perustuvat laatuarvoihin ja kriteereihin sekä kansallisissa että kansainvälisissä normeissa. Suomessa ympäristövalvonta ja EU-lainsäädäntö asettavat rajat päästöille sekä velvoitteet pilaantumisen torjumiseksi.

Ehkäisy ja puhdistus painottavat vähähiilisyyttä, puhdasta tuotantoa, kierrätystä sekä saasteiden ennaltaehkäisyä. Puolustuksena käytetään myös maaperän, veden ja ilman puhdistamista sekä luonnollisia ja teknisiä puhdistusmenetelmiä.

Globaalisti saastuminen on keskeinen haaste kestävän kehityksen tavoitteissa. Kansainvälinen yhteistyö, tiedonvaihto ja investoinnit puhdistamiseen sekä ympäristönsuojeluun ovat keskeisiä toimia.