saasteiden

Saasteet ovat aineita, energiaa tai ilmiöitä, jotka heikentävät ympäristön tilaa tai voivat aiheuttaa terveyshaittoja ihmisille, eläimille ja kasveille. Ne voivat olla peräisin ihmisen toiminnasta tai luonnollisista prosesseista, ja ne voivat esiintyä ilman, veden ja maaperän sekä melun ja valosaasteen muodossa.

Ilmasaasteet muodostuvat esimerkiksi pienhiukkasista (PM2.5, PM10), typen oksideista NOx, rikkidioksidista SO2 sekä otsonista O3, haihtuvista orgaanisista yhdisteistä ja muista hiilivetyista. Veden saasteet voivat olla ravinteita kuten fosfori ja typpi, raskasmetalleja, haitallisia kemikaaleja sekä mikro-organismeja. Maaperän saasteet sisältävät raskasmetalleja, öljyjä ja teollisuusjätteitä. Lisäksi yhteiskunnan saastekenttään kuuluvat melu, valosaaste sekä lämpösaasteet.

Lähteet: suurin osa saasteista johtuu ihmistoiminnasta—liikenne, energiantuotanto ja teollisuus; maatalous sekä kuluttajakäytön tuotteet. Luonnolliset tekijät, kuten tulipalot ja kuivuus, voivat lisätä saasteita.

Vaikutukset voivat olla sekä terveydellisiä että ympäristöllisiä. Terveyden osalta saasteet lisäävät hengitysteiden ja sydän- sekä verenkiertoelimistön sairauksien riskiä, ja ne voivat haitata erityisesti lapsia, vanhuksia sekä herkkiä ryhmiä. Ympäristössä saasteet aiheuttavat happamoitumista, vesistöjen rehevöitymistä, maaperän muutoksia sekä ekosysteemien häiriöitä. Taloudellisia kustannuksia syntyy terveysvähennyksistä, hoitokustannuksista sekä luonnonvaroihin kohdistuvasta vahingosta.

Sääntely ja seuranta: sekä EU-direktiivit että kansallinen lainsäädäntö ohjaavat saasteiden hallintaa Suomessa. Ilmanlaatua valvovat viranomaiset, kuten SYKE ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, sekä paikalliset viranomaiset, ja ilmanlaatutietoa kerätään kansallisilla ja alueellisilla mittausverkostoilla. Toimenpiteisiin kuuluvat päästörajat, puhtaampien energianlähteiden käyttöönotto sekä liikenteen ja teollisuuden päästövähennystoimet.