sääntelyä

Sääntelyä tarkoittaa julkisen vallan toimintaa, jossa yhteiskunnan toimintaa ohjataan ja kontrolloidaan säädöksin sekä viranomaisten käytännön toimenpitein. Sääntelyä voidaan koskea yksittäisten toimijoiden käyttäytymistä, markkinoiden toimintaa sekä laajemmin yhteiskunnallista järjestystä. Sääntelyn tavoitteet ovat usein turvallisuuden, terveyden, ympäristön suojelun sekä kuluttajien oikeuksien turvaaminen, mutta myös markkinoiden toimivuuden ja kilpailun edistäminen.

Sääntelyn keinot ovat lainsäädäntö, asetukset, hallinnolliset määräykset, standardit sekä lisenssit ja luvat. Sääntely voi olla sitovia sääntöjä (esimerkiksi velvoittavat lait) tai informatiivista ohjausta (suositukset). Tärkeitä alatason mekanismeja ovat valvonta, toimeenpano ja noudattamisen seuranta.

Sääntelyn kehittäminen yleensä etenee politiikkaprosessina: valmistelu, kuuleminen, vaikutusten arviointi (RIA), lakiehdotusten laatiminen ja hyväksyttäminen, täytäntöönpano sekä seuranta ja arviointi. Prosessiin kuuluu usein sekä kansallinen että EU-tason yhteistyö.

Sääntelyn vaikutuksia pyritään mittaamaan ja tasapainottamaan: se vaikuttaa yritysten kustannuksiin ja toimintatapohin, mutta sen tarkoituksena on parantaa turvallisuutta, ympäristönsuojelua ja luottamusta markkinoihin. Sääntely voi aiheuttaa byrokratiaa ja kilpailun kehän kaltaisia kustannuksia, ja siksi näiden vaikutusten arviointi ja sääntelyn keventäminen tai kohdentaminen ovat keskeisiä.

Monilla sektoreilla sääntely on erityisen runsasta: finanssisektori, energiasektori, terveys- ja elintarviketurvallisuus sekä tietosuoja. Kansainvälisesti suurin osa sääntelystä muodostuu EU-oikeudesta; jäsenmaat implementoivat direktiivejä ja noudattavat asetuksia, ja kansallinen sääntely voidaan täydentää ja valvoa erityisillä viranomaisilla kuten Finanssivalvonta ja Traficom sekä ympäristö- ja terveysalan viranomaiset.