elinympäristöille

Elinympäristö (habitat) tarkoittaa aluetta tai tilaa, jossa eliö voi elää, kasvaa ja lisääntyä. Elinympäristöt kattavat sekä suuria ekosysteemejä että pienempiä ympäristöjä, kuten lehtien alla olevia tiloja sekä kivenalusia. Makrohabitaatit ovat esimerkiksi metsät, kosteikot ja merialueet, kun taas mikrohabitaatit löytyvät maaperästä ja vesien reuna-alueilta sekä kasvien osista.

Elinympäristön toiminta perustuu fyysisiin, kemiallisiin ja biologisiin tekijöihin. Fyysiset tekijät kuvaavat tilan rakennetta ja olosuhteita, kuten lämpötilaa, kosteutta, valoa ja rakenteellista monimuotoisuutta. Kemialliset tekijät liittyvät ravinteisiin, veden saatavuuteen sekä pH- ja suolapitoisuuksiin. Biologiset tekijät muodostuvat lajien välisistä vuorovaikutuksista, kuten kilpailusta, saalistuksesta, parituksista ja mutualistisista suhteista.

Elinympäristöjen monimuotoisuus on keskeinen edellytys biodiversiteetille. Ne tuottavat ekosysteemipalveluita, kuten ravinnon ja veden saatavuutta, ilmaston säätelyä ja tulvasuojelua sekä pölyttämistä ja hiilen sitomista. Elinympäristöt antavat myös kulttuuri- ja virkistysarvoja ihmisille.

Ihmisen toiminta uhkaa elinympäristöjä monin tavoin. Alueiden häviäminen, fragmentaatio, liikenteen ja maatalouden vaikutukset sekä saasteet ja vieraslajit heikentävät elinympäristöjen rakennetta ja toimintakykyä. Ilmastonmuutos muuttaa olosuhteita ja voi muuttaa lajien saatavuutta ja jakaumaa.

Suojelu ja kestävän maankäytön suunnittelu tähtäävät elinympäristöjen säilyttämiseen, yhteyksien ylläpitämiseen sekä palauttamiseen. Toimenpiteisiin kuuluvat suojelualueiden perustaminen ja laajentaminen, ekologisten käytävien luominen, metsänhoidon ja maatalouden käytäntöjen parantaminen sekä seuranta ja tutkimus.