fragmentaatio

Fragmentaatio tarkoittaa ilmiötä, jossa jokin kokonaisuus jakautuu useisiin erillisiin osiin tai fragmentteihin. Sanaa käytetään sekä konkreettisista aineista että abstrakteista järjestelmistä, ja se voi olla sekä luonnollinen että ihmisen aiheuttama prosessi.

Fyysinen fragmentaatio esiintyy esimerkiksi geologiassa ja materiaaliteknologiassa. Kivilajien hajoaminen pienemmiksi kappaleiksi johtaa kivilohkareiden syntymiseen, kun taas iskuille, puristukselle tai kemialliselle rappeutumiselle altistuneet materiaalit rikkoutuvat ja muodostavat sirpaleita. Teollisissa prosesseissa fragmentaatio voi tarkoittaa kappaleiden pirstaloitumista käytön tai kierrätyksen yhteydessä.

Biologiassa fragmentation voi viitata sekä kasvien ja eläinten lisääntymistapaan että ekologisiin ilmiöihin. Joillakin eliöillä kudokset voivat pirstaloitua, jolloin fragmentit voivat kehittyä uusiksi yksilöiksi. Ekologisesti fragmentaatio tarkoittaa elinympäristön jakautumista erillisiksi, pienemmiksi foorumeiksi, mikä heikentää lajien liikkumista, aiheuttaa populaatioiden eriytymistä ja voi heikentää biodiversiteettiä.

Tietotekniikassa fragmentaatio viittaa tiedostojen tai muistinhallintayksiköiden epäjärjestyneeseen sijoittumiseen. Tiedostojen hajautuminen kiintolevylle voi alentaa lukunopeutta ja kokonaistehokkuutta; defragmentointi on prosessi, jolla tiedostot järjestetään peräkkäin ja vapaa tila tarjotaan käyttöön, parantaen suorituskykyä.

Sosiaalisessa ja kulttuurisessa kontekstissa fragmentaatio voi tarkoittaa median, markkinan tai identiteettien hajaantumista erillisiin osiin. Tämä voi heijastua esimerkiksi yleisön jakautumisena, kulttuurien moninaisuuden näkyvyyden lisääntymisenä tai poliittisen keskustelun moninaistumisena.