lämpötilaa

Lämpötila on fysiikan suure, joka kuvaa aineen sisäistä termistä tilaa ja energian jakaantumista järjestelmässä. Se määrää, kuinka nopeasti molekyylit liikkuvat ja miten lämpö siirtyy kappaleesta toiseen. Lämpötilan mittausta varten käytetään yleisesti Celsius-asteikkoa (°C). Tieteellisessä työssä ja monissa teknisissä yhteyksissä käytetään kelvin-asteikkoa (K), jossa 0 K on absoluuttinen nollapiste ja 1 K vastaa yhtä Kelvin-asteikkoa, eli samaa mitta-eroon kuin Celsius-asteikolla. Muunnokset: 0 °C = 273.15 K, 100 °C = 373.15 K. Fahrenheit-asteikkoa (°F) käytetään joissakin maissa; muunnos °F = 9/5 × °C + 32.

Lämpötilaa mitataan eri välineillä. Yleistetty termometri käyttää nestettä tai kalvoa, digitaalinen lämpötila-anturit mittaavat sähkönvastustusta tai lämpötilaan liittyviä elektroniikan vastuksia, termoparit ja RTD-anturi tarjoavat herkkyyttä sekä laajoja lämpötilahaarukoita. Infrapuna- eli IR-anturit mittaavat pintalämpötilaa etäisyydeltä. Mittauspaikka, anturin ominaisuudet ja ympäristö vaikuttavat tuloksiin; erityisesti kalibrointi ja emissiviteetti ovat tärkeitä.

Lämpötilalla on keskeinen merkitys monissa ilmiöissä ja sovelluksissa: sää ja ilmasto, teollisuusprosessit, energianhallinta, rakentaminen, lääketiede sekä arkipäivän perusasioissa kuten ruoan säilytys. Lämpötilan säätely ja tilojen muutokset vaikuttavat materiaaleihin, faasimuutoksiin ja kemiallisiin reaktioihin.

---