Elinympäristön

Elinympäristö on ekologian käsite, joka tarkoittaa sitä fyysistä ja biologista ympäristöä, jossa eliö tai laji elää ja jota se hyödyntää. Se sisältää sekä paikan ominaisuudet—kliima, maaperä, vesi ja valo—että siinä vaikuttavat eliöyhteisöt, ravinnonlähteet sekä suoja- ja kilpailutilanteet. Habitaatti kuvaa sijaintia ja resursseja, kun taas ekologinen lokero (niche) määrittelee lajin roolin ympäristössä ja sen resurssien käytön.

Elinympäristön tekijät jaetaan abiottisiin ja biottisiin. Abiottiset tekijät ovat ilmasto-olot, lämpötilat, sademäärä, maaperä, veden saatavuus, suolapitoisuus ja valo. Biottiset tekijät koostuvat muista eliöistä: kilpailijoista, saalistajista, loisten sekä mahdollisista symbioottisista suhteista.

Elinympäristö ei ole staattinen. Muutokset, kuten ilmastonmuutos, ympäristöä häiritsevät tapahtumat (myrskyt, tulvat) sekä maankäytön muutokset (metsien hakkuut, kaupunkien laajeneminen) voivat muuttaa resursseja ja yhteisöjä. Habitatfragmentaatio kaventaa populaatioita ja estää lajien liikkuvuutta. Vieraslajit voivat muuttaa elinympäristön rakennetta ja yhteisöjen toimintaa.

Suojelu ja kunnostus tähtää elinympäristöjen säilyttämiseen ja yhteyksien turvaamiseen. Käytäntöjä ovat suojelualueet, ekologisten käytävien luominen sekä kestävän maankäytön ja ekosysteemipalveluiden ylläpitäminen. Elinympäristöjen säilyminen tukee biodiversiteettiä sekä ekosysteemipalveluita kuten vedenpuhdistusta, ilmaston säätelyä ja virkistysmahdollisuuksia.