Ravinnetiiviyttä

Ravinnetiiviydellä tarkoitetaan sitä, miten paljon välttämällisiä ravintoaineita, kuten vitamiineja, kivennäisaineita, kuitua sekä proteiinia, sisältyy tietyn energiamäärän kohdalta. Käytännössä se mittaa ravinnon kykyä täyttää päivittäiset ravitsemustarpeet suhteessa energiankulutukseen. Ravinnetiivisiksi luokitellaan yleensä heijastavat elintarvikkeet, joissa runsaasti hyödyllisiä ravintoaineita on vähän energian kanssa.

Mittaaminen perustuu kahteen yleiseen tapaan: energiaa kohti (esim. ravintotiheys per 100 kilokaloria) ja painokiloa kohti (per 100 grammaa). Usein huomioidaan useita ravintoaineita samanaikaisesti ja muodostetaan ravinnetiheysindeksi tai -luokitus, jossa annetaan pisteitä esimerkiksi vitamiinien, kivennäisaineiden, kuidun ja proteiinin määrästä suhteessa päivittäisiin suosituksiin. Tällaiset arvostelut voivat auttaa vertailemaan ruokien ja ruokavalioiden ravitsemuksellista laatua.

Käyttökohteita ovat esimerkiksi ruokavalion suunnittelu yksilötasolla sekä julkisen terveydenhuollon ohjeistukset, joiden tavoitteena on lisätä ravintorikkaita, vähän energiaa sisältäviä elintarvikkeita. Ravinnetiiviyttä pidetään tärkeänä osana terveellistä ruokavaliota, joka tukee painonhallintaa sekä ehkäiseviä terveysvaikutuksia.

Rajoitteet liittyvät muun muassa ravintoaineiden bioavailabilityyn, yksilöllisiin ravitsemustarpeisiin ja kulttuurisiin ruokavalioihin sekä elintarvikkeiden valmistus- ja ruokailutapoihin. Lisäksi eri ravintoaineita ei aina pystytä yhdistämään helposti yhtenäiseksi arvioksi, mikä voi monimutkaistaa vertailuja.

Esimerkkejä ravinnetiivisistä elintarvikkeista ovat vihannekset, palkokasvit, hedelmät, täysjyväviljat, pähkinät sekä rasvainen kala. Vähemmän tiheisiin elintarvikkeisiin kuuluvat sokeriset herkut ja prosessoidut välipalatuotteet, joissa energia ja tyydyttynyt ravintoainetiheys voivat olla suurempi kuin ravinnollinen arvo.