energiankulutukseen

Energiankulutukseen viitataan yleisesti energian kokonaiskäyttönä tietyssä tilassa tai ajanjaksossa. Se kattaa kotitalouksien lämmityksen ja sähkön käytön, teollisuuden prosessien energian tarpeen sekä liikenteen polttoaine- ja sähkönkulutuksen. Energiankulutusta tarkastellaan sekä primaarienergian hankinnan ja käytön kautta että lopullisena käytettävänä energiana.

Mitoitus ja mittayksiköt voivat vaihdella: yleisimpiä ovat kilowattitunnit (kWh) ja megajouleet (MJ), sekä vaihtoehtoisesti tonne-öljyeekvivalentti (toe) energian määrän kuvaamiseen. Kansalliset tilastot erittelevät energiankulutuksen kokonaisuutena sekä mittareita, kuten energiaintensiteetin, joka kuvaa energian käytön suhdetta tuotantoon tai talouden toimintaan.

Seikat, sektorit ja tekijät: Energiankulutukseen vaikuttavat tekijät ovat muun muassa väestö ja sen tiheys, taloudellinen toimeliaisuus, ilmasto sekä rakennusten ja liikenteen energiatehokkuus ja teknologian kehitys. Sektorikohtaisesti keskittymistä voivat olla kotitalouksien lämmitys ja sähkö, teollisuusprosessit sekä liikenne.

Trendejä ja politiikka: Kehittyneissä maissa kokonaisenergiankulutus kasvaa yleensä hitaasti suhteessa BKT:n kasvuun energiatehokkuuden paranemisen ja siirtymän vuoksi uusiutuviin energianlähteisiin. Energiapolitiikalla pyritään parantamaan energiatehokkuutta, lisäämään uusiutuvia energianlähteitä ja vähentämään päästöjä rakennusten standardeilla, verotuksella sekä tukikäytännöillä.

Lähteet: Tilastot ja tiedot kerätään kansallisista tilastoista sekä kansainvälisistä järjestöistä, kuten Statistics Finland, IEA ja Eurostat.