lämmitys

Lämmitys tarkoittaa rakennusten ja tilojen lämpötilan ylläpitämistä sekä usein kuuman veden tuottamista. Se kattaa lämmön tuotannon, jakelun ja säätelyn sekä lämmitysenergian hankinnan energianlähteestä riippumatta. Lämmitys on yksi rakennusten energiankulutuksen keskeisimmistä osa-alueista ja vaikuttaa sekä käyttökustannuksiin että ympäristövaikutuksiin.

Yleisimmät lämmitysmenetelmät ovat keskitetty lämmitys, jossa rakennukseen tuotettu lämpö jaetaan putkiston kautta radiaattoreille tai lattialämmityksen kautta, sekä erilliset järjestelmät kuten sähköinen lämmitys ja lämpöpumput. Myös biomassan polttoaineet (puu, pelletit, hake) sekä kaukolämpö ovat yleisiä vaihtoehtoja. Kaukolämpöä tuotetaan usein suuremmassa mittakaavassa hyödyntäen yhdistettyä energiantuotantoa.

Energialähteet lämmityksessä vaihtelevat rakennuksen ja alueen mukaan: fossiiliset polttoaineet kuten öljy ja maakaasu esiintyvät etenkin vanhemmissa taloissa; sähköä käytetään sekä suoraan lämmitykseen että osana lämpöpumppuja; biomassapolttoaineet ja jätteet voivat toimia uusiutuvina polttoaineina; lämpöpumput voivat hyödyntää ilmaa, maaperää tai vesistöä.

Tehokkuus ja hallinta: hyvä eristys, ilmanpitävyys ja älyteknologia sekä termostaatit ja vyöhykejako parantavat energiatehokkuutta. Rakennusmääräykset ja energiatehokkuusstandardit ohjaavat asennettavia ratkaisuja sekä vaatimuksia lämmitysjärjestelmien yhteensopivuudelle.

Ympäristö ja yhteiskunta: lämmitys aiheuttaa usein suurimman osan rakennusten energiankulutuksesta ja päästöistä. Siirtyminen kohti uusiutuvia energianlähteitä, kuten kaukolämpöä, lämpöpumppuja ja biomassaa sekä parannettu eristys ja rakennusten tiiviys voivat pienentää ympäristövaikutuksia ja parantaa energiaturvallisuutta.