fossiiliset

Fossiiliset ovat muinaisten eliöiden jäännöksiä tai niiden jälkiä, jotka ovat säilyneet geologisen ajan saatossa. Ne voivat olla kiinteiden rakenteiden, kuten luiden, hampaiden tai kuorien jäännöksiä, sekä elinympäristön jälkiä, kuten jalanjälkiä ja muita merkintöjä. Fossiilit antavat näkemystä menneiden elämänmuotojen monimuotoisuudesta sekä aikakausien olosuhteista.

Fossiilisoituminen tapahtuu, kun eliö hautautuu nopeasti sedimenttiin ja hajoaminen hidastuu tai pysähtyy. Ajan kuluessa orgaaninen materiaali voi säilyä sellaisenaan tai korvautua mineraaleilla. Yleisimmät fossiilityypit ovat ruumiilliset fossiilit, joissa on säilynyt osa elimistön rakenteesta (kuten luut, hampaat ja kuoret), sekä jälkifossiilit, kuten jalanjäljet, urat ja muut merkinnät.

Fossiilirekordi kattaa yli 3,5 miljardin vuoden ajanjakson ja on erityisen runsas sedimenttisten kivien alueilla. Iän määrittämiseen käytetään radiometrisiä menetelmiä sekä suhteellista ajoitusta indeksifossiilien avulla. Fossiilit auttavat ymmärtämään lajien evoluutiota, menneitä ekosysteemejä sekä muinaisten ilmastojen ja merivirtojen olosuhteita.

Fossiilit ovat keskeisiä työkaluja paleontologialle, biogeografialle ja kerrostumien aikaiselle ajalle. Niiden avulla voidaan tutkia elämän historiaa, mutta fossiilinen rekordi on epäyhtenäinen ja siihen liittyy useita taphonomisia ennakkoluuloja: pehmeät organismit säilyvät huonommin kuin kovapintaiset, ja säilyminen riippuu paikallisista olosuhteista. Tutkimus on globaalia ja monipuolinen.