elämänmuotojen

Elämänmuotojen käsite kattaa kaikki elolliset olennot, jotka täyttävät elämän tunnusmerkit: järjestäytyneisyyden, solurakenteen, aineenvaihdunnan, kasvun, reagoinnin ympäristöön sekä lisääntymisen ja perinnöllisyyden. Niitä tutkitaan biologiassa, ja ne muodostavat biosfäärin perusrakenteen sekä elinympäristöjen ja ekosysteemien toimintaperiaatteiden keskeisen osan.

Elämän monimuotoisuus jaetaan tyypillisesti solurakenteen mukaan kahteen suureen ryhmään: prokaryootit ja eukaryootit. Prokaryootit koostuvat bakteereista ja arkeoneista, ja niillä ei ole tumaa eikä monimutkaista soluelinjärjestelmää. Eukaryootit muodostuvat laajasta joukosta kasveja, eläimiä, sieniä sekä yksisoluisia protisteja, joissa solut sisältävät tumaa ja useita soluelimiä.

Nykyisen yleisen järjestelmän mukaan elämällä on kolme suurta lohkoa: Bacteria, Archaea ja Eukarya. Tämä jako heijastelee geneettistä ja solurakenteellista eriytymistä sekä varhaisten esi-isien historiaa.

Prokaryootit ovat pääasiassa mikroskooppisia, tumattomia ja usein yksisoluisia, ja ne voivat menestyä erilaisissa ja jopa äärimmäisissä ympäristöissä. Eukaryootit voivat olla yksittäisiä tai monisoluisia, ja niillä on kehittyneempi soluelinjärjestelmä, kuten tuma sekä useita soluelimiä kuten mitokondriot ja viherhiukkaset.

Elämän tutkimus kattaa lajiston lisäksi ekosysteemien toiminnan roolit, kiertokulun sekä erilaiset sovellukset lääketieteessä, maataloudessa ja bioteknologiassa. Lisäksi elämänmuotojen tutkimus auttaa ymmärtämään evolution historiaa sekä mahdollisia elämänmuotoja muualla maailmankaikkeudessa.