energiatehokkuusstandardit

energiatehokkuusstandardit ovat standardeja ja kriteerejä, joiden avulla energiankulutusta voidaan mitata, verrata ja ohjata niin tuotteissa, rakennuksissa kuin prosesseissakin. Niiden tavoitteena on parantaa energiatehokkuutta, vähentää ympäristövaikutuksia sekä helpottaa päätöksentekoa julkisella ja yksityisellä sektorilla. Standardit voivat määritellä energianmittausmenetelmiä, suorituskykytavoitteita, testausmenetelmiä sekä tapoja vähentää energiahukkaa tai optimoida energiankäyttöä.

Soveltamisala on laaja: ne kattavat sekä kulutushyödykkeitä että teollisia prosesseja ja rakennuksia. Euroopassa energiatehokkuusstandardit linkittyvät usein EU-lainsäädäntöön, kuten ecodesign-direktiiviin ja energiamerkintäasetuksiin sekä rakennusten energiatehokkuusvaatimuksiin. Kansainvälisesti standardit kehittävät ISO:n ja IEC:n sekä eurooppalaisten järjestöjen CEN:n, CENELEC:n ja ETSI:n kautta.

Toimijat ja prosessi: standardit syntyvät laajassa kansainvälisessä ja eurooppalaisessa yhteistyössä; ne valmistellaan lausuntokierrosten, kokeilujen ja vertaisarvioinnin kautta. Julkaistuina ne tarjoavat viitekehyksen tuotteiden suunnittelulle, valmistukselle, hankinnoille sekä julkiselle valvonnalle. Sertifiointi ja konformiteetin todentaminen voivat olla osa standardien käyttöönottoa.

Esimerkkejä: EU:n Ecodesign-direktiivi ja energiamerkintäasetukset sekä ISO 50001 -standardi energianhallintajärjestelmille. Kansainväliset ja eurooppalaiset standardit tukevat energiatehokkuuden parantamista ja vaikuttavat markkinoiden toimivuuteen sekä sääntelyyn.