sääntelyyn

Sääntelyyn on termi, jota käytetään kuvaamaan sääntöjen muodostamista ja soveltamista viranomaisten toimesta. Sääntely kattaa lainsäädännön sekä toimeenpanovelvoitteet, kuten asetukset, ohjeet ja standardit, sekä valvonnan ja seuraamukset. Suomen kontekstissa sääntelyn tavoitteena on turvata julkinen turvallisuus, terveys ja ympäristö sekä varmistaa markkinoiden toimivuus ja kuluttajansuoja. Sääntelyyn liittyy usein EU-sääntely, jota toteutetaan osana sisämarkkinoita.

Toimenpiteet ja instrumentit vaihtelevat laeista ja asetuksista ohjeisiin ja standardeihin sekä lisensiointiin ja valvontaan. Sääntelyllä pyritään sekä ehkäisemään riskejä että edistämään kilpailua, tarjoamaan oikeusvarmuutta ja suojaamaan heikommassa asemassa olevia sekä ympäristöä. Sääntely vaikuttaa moniin aloihin, kuten talouteen, energiasektorille, terveydenhuoltoon, tietoturvaan ja ympäristöön.

Sääntelyn valmistelu sisältää vaikutusten arvioinnin ja lausuntokierrokset sekä jatkuvan seurannan ja mahdolliset päivitykset. Nykyinen sääntelykenttä korostaa usein suhteellisuusperiaatetta ja toiminnan todellisiin olosuhteisiin sopivuutta sekä digitalisaation hyödyntämista. Kansainväliset sopimukset ja EU:n rajat vaikuttavat Suomen sääntelyyn ja sen kehittämiseen. Haasteita ovat sääntelyn kustannukset, byrokratian määrä sekä mahdollinen sääntelyn epäyhtenäisyys, mikä voi rasittaa sekä yrityksiä että kansalaisia.