Kylmänherkkyys

Kylmänherkkyys on tila, jossa henkilö kokee erityisen voimakasta epämukavuutta kylmässä ympäristössä. Se voi olla sekä normaali yksilöllinen vaihtelu että oirekokonaisuus, joka johtuu taustalla olevasta sairaudesta tai tilapäisestä tilasta. Kylmänherkkyydellä tarkoitetaan usein sekä kylmään liittyvää tuntemus- ja kivunvaikutusta että ruumiinalueiden, kuten käsien tai jalkojen, lämmönsäätelyn häiriöitä.

Syyt voivat olla sekä fysiologisia että sairaudellisia. Fysiologisesti osa ihmisistä on herkempi kylmälle. Taustalla voivat olla kilpirauhasen vajaatoiminta (hypotyreoosi), anemia tai aliravitsemus. Verisuoniperäiset tilat kuten Raynaud’n ilmiö voivat aiheuttaa sormen-ja varpaiden herkkyyttä sekä värinvaihtelua kylmässä. Muita mahdollisia syitä ovat krooniset sairaudet, kuten diabetes ja sydän- tai verenkiertohäiriöt, sekä joitakin auto- ja sidekudossairauksia. Rajoitettuja kylmänherkkyyden syitä voivat olla cryoglobulinemia ja kylmä-aggliutinemia. Lääkkeet ja elämäntavat voivat myös vaikuttaa.

Oireisiin kuuluu palelu, pistely, puutuminen ja kipu sormissa tai varpaissa, sekä ihon kalpeus, sinertäminen tai punoitus kylmässä. Väsymys ja heikentynyt motorinen suorituskyky voivat ilmetä myös.

Diagnoosi perustuu potilaan historiaan, oireisiin ja kohdennettuun tutkimukseen. Laboratoriokokeissa voidaan kartoittaa kilpirauhasarvot, ferritiini, verenkuva, glukoosi ja tulehdusmerkit. Joissakin tapauksissa lisätutkimuksia kuten Raynaud’n ilmiön arviointi tai kylmäreaktiotesti sekä cryoglobululin tai kylmä-aggliutin useammasta verestä voidaan tarvita.

Hoito riippuu syystä. Perussairauksien hoito (esim. kilpirauhaslääkitys, korjaavatokset anemiaan) on ensisijainen. Käytännön keinot ovat kylmän välttäminen ja lämmön ylläpitäminen, lämpimät vaatteet sekä välttäminen tupakasta. Joissakin tapauksissa verisuonisiin liittyvät lääkkeet voivat lievittää oireita. Harvinaisissa, vakavissa tiloissa voidaan tarvita erikoishoitoa. Jos kylmänherkkyys on merkittävästi haitannut elämää, kannattaa hakeutua lääkärin arvioon.