sidekudossairauksia

Sidekudossairaudet ovat autoimmuunisiksi ja/tai tulehduksellisiksi sairauksiksi tarkoitettuja tiloja, jotka vaikuttavat sidekudokseen kuten ihoon, niveliin, verisuoniin sekä sisäelimiin. Niihin kuuluu sekä paikallisia muotoja että systeemisiä sairauksia, ja ne voivat ilmetä yksittäisininä tai laajemmin useissa kudoksissa.

Esimerkkejä paikallisista sairauksista ovat morphea eli paikallinen sklerodermia. Systeemisiä sidekudossairauksia ovat esimerkiksi systeeminen lupus erythematosus (SLE), systeeminen skleroderma, dermatomyosiitti sekä Sjögrenin syndrooma, sekä erilaiset vaskuliitit. Sairauksien ilmenemismuodot vaihtelevat paljon yksilöittäin, ja samaa sairautta voi esiintyä eri tavoin.

Oireet riippuvat sairauden tyypistä, mutta yleisiä ovat pitkäkestoinen väsymys, nivel- ja sidekudoksista johtuvat kivut ja jäykkyys, ihon muutokset (kudostiheys, arpeutumiset, ihon paksuuntuminen), Raynaud’n ilmiö sekä lihasheikkous. Joillakin sairauksilla voi olla sisäelinten vaikutuksia, kuten munuais- tai keuhkovaikutuksia.

Diagnoosi perustuu kliiniseen arvioon, anamneesiin sekä tukevaan laboratorio- ja mahdolliseen kuvantamistutkimukseen. Verikokeissa käytössä ovat muun muassa autoimmuunitestit (esim. ANA ja muita spesifisiä antikehiä), tulehdusmerkit sekä tarvittaessa kudosbiopsia.

Hoito on yksilöllistä ja voi sisältää kortikosteroideja, DMARD-lääkkeitä (esim. metotreksaatti, hidroksiklorokiini), sekä biologisia lääkkeitä. Tukihoitona voivat olla fysioterapia, ihohoito sekä elämäntapamuutokset. Varhainen diagnoosi ja monitahoinen hoito parantavat toimintakykyä ja ennustetta. Sidekudossairaudet ovat yleisesti naisilla keskimäärin useammin esiintyviä autoimmune-tauteja, ja prognostit vaihtelee suuresti sairauden lajista riippuen.