jäykkyys

Jäykkyys on yleisnimi ilmiölle, jossa jokin vastustaa muodonmuutosta tai muodon säilyttämistä. Sillä viitataan sekä fyysisiin materiaaleihin että biologisiin ja käyttäytymisen konteksteihin. Materiaalisessa mielessä jäykkä rakenne vastustaa kuormitusta ja taipuu vähän. Biologisessa yhteydessä jäykkyys voi tarkoittaa lihasten, sidekudosten tai nivelten vastustusta venytykselle sekä liikelaajuuden rajoittumista. Psykologisessa tai kognitiivisessa merkityksessä jäykkyys voi tarkoittaa joustamattomuutta ajatuksissa tai toimintatavoissa.

Materiaaliteknisessä ja mekaniikassa jäykkyys määritellään voiman ja muodonmuutoksen välisenä suhteena. Yleinen tapa kuvata sitä on Youngin moduli (E); suurempi moduli tarkoittaa kovempaa ja vähemmän deformeeraantuvaa rakennetta. Jäykkyys riippuu sekä materiaalin intrinsista ominaisuudesta että sen geometriasta, ja se vaikuttaa esimerkiksi rakenteen taipumiseen, tärinänvaimennukseen ja kestävyyteen.

Biologisessa kontekstissa jäykkyys voi johtua lihas- ja sidekudosten tilasta sekä hermostollisista tekijöistä. Tilapäinen lihasjäykkyys on yleistä rasituksen jälkeen, ja sitä kutsutaan joskus viiveiseksi jäykkyydeksi (DOMS). Krooninen jäykkyys voi ilmetä spastisuutena tai rigiditeettina, kuten Parkinsonin taudissa. Jäykkyyden hoitoon vaikuttavat liikunta, venyttely, fysioterapia sekä tarvittaessa lääkehoito, jolla pyritään parantamaan liikelaajuutta ja toimintakykyä.

Jäykkyyden arkipäiväinen merkitys liittyy ergonomiaan ja liikunnan suunnitteluun. Liiallinen jäykkyys voi rajoittaa liikkumista ja altistaa vammoille, kun taas tarkoituksellinen liikkuvuuden ylläpito ja säännöllinen venyttely auttavat ylläpitämään toimintakykyä.