yleisnimi

Yleisnimi on kielitieteellinen termi, jolla tarkoitetaan sanaa, joka viittaa yleiskäsitteeseen tai luokkaan eikä yksittäiseen, tunnistettavaan olentoon. Yleisnimi on vastakohta erisnimelle (proper noun), joka nimeää tietyn henkilön, paikan tai asian, kuten Matti tai Helsinki. Esimerkkejä yleisnimestä ovat koira, kissa, auto ja kaupunki.

Erisnimi nimittää puolestaan tietyn, yksilöllisen kohteen. Esimerkiksi Matti, Helsinki ja Barcelonan katedraali ovat erisnimiä, koska ne viittaavat tarkasti tiettyihin yksilöihin tai kohteisiin. Yleisnimi ja erisnimi voivat kuitenkin esiintyä samassa sanayhteydessä, kun konteksti määrittää, onko kyse yleisestä käsiteestä vai tietystä nimensä kohteesta.

Käytön ja kirjoitusasun kannalta yleisnimi kirjoitetaan yleensä pienellä alkukirjaimella, ellei se ala lauseen. Erisnimi alkaa aina isolla kirjaimella. Suomen kielessä taivutusmuodot vaikuttavat sekä yleis- että erisnimiin: esimerkiksi sana koira taipuu nominatiivissa “koira”, genetiivissä “koiran” ja partitiivissa “koiraa”.

Käyttötarkoitukset: yleisnimiä käytetään kertoessasi yleisistä ilmiöistä, luokista ja ominaisuuksista, kun halutaan puhua yleisesti eikä tietystä yksilöstä. Ne ovat keskeisiä sanaston luokitteluissa, kieliopillisissa selityksissä sekä sanakirjoissa, joissa erotetaan yleisnimiä ja erisnimiä.