Parkinsonin

Parkinsonin tauti, tai Parkinsonin sairaus, on pitkäaikainen neurodegeneratiivinen liikehäiriö. Sairaus johtuu dopaminergisten neuronien kuolemasta substantia nigra pars compacta -alueella ja Lewy-kappaleiden kertymisestä aivoihin. Keskeisiä motorisia oireita ovat lepotärinä, bradykinesia eli hidastuneet liikkeet, lihasjäykkyys sekä posturaalisen tasapainon heikkeneminen. Non-motoriset oireet, kuten unihäiriöt, masennus, kognitiiviset muutokset ja autonomisen hermoston ongelmat, voivat ilmetä ennen tai rinnalla motoristen oireiden.

Diagnoosi perustuu kliiniseen arvioon, sillä yhtä ainoaa laboratoriotestiä ei ole. Oirekuva ja hyvä vaste levodopaan tukevat diagnoosia. Joissain tapauksissa hyötyä voi olla kuvantamistutkimuksista, kuten DAT-SPECTista, erityisesti epäiltäessä muuta sairautta.

Hoito on oireenmukaista eikä taudin etenemistä voida pysäyttää. Yleisin hoito on levodopa, usein yhdistettynä COMT- tai MAO-B-estäjiin. Muita lääkkeitä ovat dopamiinergic agonistit sekä amantadiini; lääkehoidon valinnat räätälöidään potilaan oireiden mukaan. Etenevissä tapauksissa voidaan harkita syvä aivostimulaatiota (DBS). Lisäksi liikunta, fysioterapia sekä toimintaterapia tukevat liikkumista ja päivittäisiä toimintoja.

Sairauden kulku on yksilöllinen; se etenee hitaasti, ja elämänlaatu sekä toimintakyky voivat säilyä pidemmän aikaa oikealla hoidolla ja kuntoutuksella. Tutkimus suuntautuu taudin mekanismien ymmärtämiseen ja mahdollisten muuntomuotojen sekä parempien hoitojen kehittämiseen.