Verikokeissa

Verikokeilla tarkoitetaan laboratoriotestejä, joissa verinäyte analysoidaan terveydentilan arvioimiseksi, diagnoosin tukemiseksi ja hoidon seurannaksi. Ne voivat paljastaa sairauksien esiintymisen, hoidon vasteen sekä elimistön toiminnan tilaa.

Yleisimmät kokeet ovat verenkuva (täydellinen verenkuva, FBC), joka mittaa punasoluja, valkosoluja, verihiutaleita sekä hemoglobiinia. Biokemiallinen paneli mittaa esimerkiksi glukoosia, elektrolyyttejä, maksa- ja munuaisten arvoja sekä lipidiprofiilia. Muita tavallisia kokeita ovat kilpirauhashormonit, tulehdusmerkkiaineet ja bakteeri- tai virusvasta-aineet. Joillekin hoidoille seurataan lääkepitoisuuksia tai hormonaalista tasapainoa.

Kokeiden valinta ja tulkinta riippuvat oireista, potilaan taustasta ja tutkimuksen tavoitteesta. Viitearvot sekä tulkintaperusteet vaihtelevat laboratoriosta toiseen, ja tulkinta kannattaa kytkeä kliiniseen tilanteeseen hoitavan lääkärin kanssa.

Menettely: verinäyte otetaan yleensä laskimosta. Paaston tarve riippuu kokeesta; osalle kokeista suositellaan syömättömyyttä, toisille ei. Valmistautuminen voi sisältää alkoholin välttämisen tai joidenkin lääkkeiden käytön rajoittamisen. Tulokset toimitetaan potilaalle ja hoitavalle lääkärille, usein sähköisesti.

Turvallisuus ja rajoitukset: verinäyte on yleisesti turvallinen toimenpide; mahdollisia haittavaikutuksia ovat pistoskohdan kipu, mustelma ja harvinaisissa tapauksissa infektio tai allerginen reaktio. Verikokeet kuvaavat tilaa yhdellä hetkellä; diagnoosi rakentuu usein useamman kokeen ja kliinisen arvioinnin varaan.