Verikokeet

Verikokeet ovat laboratoriotutkimuksia, joissa verinäyte otetaan potilaalta erilaisia tarkoituksia varten. Näiden kokeiden avulla arvioidaan yleisterveyttä, todetaan ja seurataan sairauksia sekä kartoitellaan riskitekijöitä. Kokeet voivat mitata veren koostumusta, aineiden pitoisuuksia (esimerkiksi glukoosia, rasvoja, maksa- tai munuaistoiminnan merkkejä) sekä tulehduksen tai endokriinisen järjestelmän toimintaa.

Näyte yleensä otetaan laskimosta otettavasta verestä, joskus kapillaarisesti esimerkiksi sormenpäästä pieninä määrinä. Näyte toimitetaan laboratorioon analysoitavaksi ja käsitellään standardien mukaisesti.

Yleisimmät kokeet kuuluvat täydelliseen verenkuvaan (verisolujen määrä, hemoglobiini), biokemiallisiin näytteisiin (glukoosi, veren lipidiarvot, maksa- ja munuaistoiminnan merkit), sekä tulehdusmerkkeihin (esim. C-reaktiivinen proteiini CRP). Harvemmin käytettyjen testien listaan kuuluvat kilpirauhasarvot (TSH, fT4), vitamiinipitoisuudet ja hormonitasot. Tutkimukset voivat sisältää myös erikoiskokeita riippuen oireista ja hoitotarpeesta.

Valmistautuminen riippuu kokeesta. Monissa verinäytteissä suositellaan paastoa 8–12 tuntia, erityisesti verensokerin ja lipidien mittauksissa; nesteet ovat yleensä sallittuja. Lääkkeet voivat vaikuttaa tuloksiin, joten niiden käytöstä kannattaa kertoa etukäteen. Tulokset tulkitaan verenviitearvojen ja potilaan tilan perusteella.

Riski näytteiden ottamiseen on pieni: pistoskohdan arkuus, mustelmat tai harvinaisissa tapauksissa infektio. Tulokset voivat vaihdella päivittäisten elintapojen, ruokavalion ja lääkityksen mukaan, joten toistaminen tai kontekstin huomiointi on tärkeää.