lääkityksen

Lääkitys on termi, jolla tarkoitetaan lääkkeiden ja muun terapian käyttöä sairauksien hoitamiseksi, ennaltaehkäisemiseksi sekä diagnoosin tukemiseksi. Lääkitys voi sisältää sekä reseptilääkkeitä että itsehoitolääkkeitä, joita voi ostaa ilman reseptiä. Lääkityksen suunnittelussa huomioidaan potilaan sairaushistoria, ikä sekä maksan ja munuaisten toiminta sekä mahdolliset muut lääkitykset, jotta annostus ja hoitoaika voidaan räätälöidä turvallisesti. Annossuhteet, aikataulut ja mahdolliset ruoka-aineisiin tai muihin tekijöihin liittyvät muutokset määritellään hoitavan ammattilaisen toimesta.

Lääkitykseen liittyy sekä saavutettavissa oleva hyöty että mahdolliset riskit. Haittavaikutukset, yhteisvaikutukset muiden lääkkeiden kanssa sekä vasta-aiheet on tärkeää tunnistaa ja raportoida. Lääkityksen aloittamisen, muuttamisen tai lopettamisen tulisi tapahtua terveydenhuollon ammattilaisen ohjeiden mukaan, ja potilas saa tarpeelliset tiedot sekä kirjalliset ohjeet.

Sääntely ja valvonta: Lääkkeiden myynti ja valvonta kuuluvat sekä kansalliselle että EU-tason lainsäädännölle. Suomessa lääkevalmisteiden turvallisuudesta vastaa Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus (Fimea) yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa. Apteekit ja hoitohenkilöstö antavat potilaille ohjeita oikeasta käyttötavasta sekä seuraavat mahdollisia haittavaikutuksia.

Käytännön näkökulmia: Potilaan vastuulla on seurata annostusta, säilyttää lääkkeet asianmukaisesti, pitää kirjaa käyttöpäivistä ja hakeutua säännöllisiin tarkastuksiin erityisesti pitkäaikaisessa hoidossa tai monilääkityksessä. Erityisryhmissä, kuten raskaana olevilla, vanhuksilla tai polyfarmasiatilanteissa, lääkehoitoa arvioidaan tarkemmin, jotta turvallisuus ja teho säilyvät.