verenkiertohäiriöt

Verenkiertohäiriöt ovat sairauksia, jotka heikentävät verenkiertoa elimistön eri osissa. Ne voivat koskea valtimoverkkoa, laskimoita tai mikroverenkiertoaluetta, millä on vaikutusta kudosten hapensaantiin ja ravinnonsaantiin. Yleisimmät kokonaisuuteen liittyvät ongelmat ovat valtimo- ja laskimoperäiset häiriöt sekä mikroverenkierron toiminnan häiriöt.

Tyypillisiä valtimoperäisiä ongelmia ovat esimerkiksi sepelvaltiotauti ja aivoverenkiertohäiriöt, jotka johtuvat valtimoiden ateroskleroosista ja voivat aiheuttaa rintakipua, sydämen tai aivojen verenkierron häiriöitä sekä liikunta- tai levossa ilmeneviä oireita. Laskimoperäisiä häiriöitä ovat syvät laskimotukokset sekä krooninen laskimiperäinen vajaatoiminta ja varikoosit. Mikroverenkierron häiriöt voivat vaikuttaa pieniin verisuoniin ja ravitsemukselliseen hyödyntämiseen kudoksissa.

Syyt ja riskitekijät vaihtelevat, mutta yleisiä ovat elämäntapatekijät (tupakointi, liikunnan vähäisyys, epäterveellinen ruokavalio), kohonnut verenpaine, korkea kolesteroli ja diabetes, perinnölliset tekijät sekä ikä. Oireet riippuvat häiriön tyypistä; ne voivat ilmetä rintapieristyksenä, hengenahdistuksena, jalkojen kivuilta ja turvotuksena, äkillisen neurologisen oireilun tai yleisen väsymyksenä.

Diagnoosi perustuu potilaan tutkimiseen, verenpaineen ja verenkuvan sekä kuvantamistutkimuksiin kuten EKG, sydämen ultraäänikuvaus (ekokardiografia), Doppler-ultraäänet verisuonista ja mahdollisesti CT- tai MRI-tutkimuksiin. Hoito keskittyy syiden ja riskitekijöiden hallintaan sekä verenkierron parantamiseen; siihen kuuluu elämäntapamuutoksia, lääkitystä (esim. verenpainelääkkeet, lipidilääkkeet, antikoagulantit tai antiplatelet-aineet) sekä joskus revascularisaatiotoimenpiteitä tai tukihoitoa. Ennaltaehkäisy painottaa riskitekijöiden hallintaa, säännöllistä liikuntaa sekä tupakoinnin lopettamista. Prognos riippuu häiriön tyypistä ja varhaisesta hoidosta.