antiplateletaineet

Antiplatelet aineet ovat lääkkeitä, jotka estävät trombosyyttien toimintaa ja verihiutaleiden aggregaatiota, vähentäen valtimoverisuonten hyytymismenojen riskiä. Niiden tarkoituksena on estää arteriellista tromboosia, esimerkiksi sydäninfarktin tai iskevän aivohalvauksen ehkäisyssä sekä stenttihoitoa seuraavassa hoidossa.

Yleisim-immät mekanismit ovat: COX-1-inhibointi pienehköillä annoksilla aspiriinilla, joka vähentää tromboksaani A2:n muodostusta; P2Y12-ADP-reseptorin esto (klopidogreeni, prasugreeni, ticagrelor), joka estää trombosyyttien aktivointia; sekä glykoproteiini IIb/IIIa -reseptoreiden antagonismi (abciximab, eptifibatide, tirofiban) käytettyjä akuutissa koronaaritulehduksessa. Muita vähemmän käytettyjä keerrokset ovat cilostazol (PDE-3-estäjä) ja harvemmin vorapaxar (PAR-1-esto).

Käyttökohteet ja esimerkit: aspiriinia käytetään usein pitkäaikaiseen ehkäisyyn sepelvaltimotaudin riskeissä. P2Y12-estäjiä käytetään yksin tai yhdessä aspiriinin kanssa sepelvaltimo- ja iskevien aivoverenkiertohäiriöiden ehkäisyssä, erityisesti stenttihoidon jälkeen. Dipyridamole sekä cilostazol voivat täydentää hoitoa valikoitujen potilaiden kanssa. Akuutissa hoitotilanteessa IIb/IIIa-inhibiittorit käytetään joskus sairaalahoidossa.

Haitat ja varotoimet: verenvuoto on keskeinen haittavaikutus, yleisimmin nenä- ja ruoansulatuskanavan verenvuotona, mutta vakavat verenvuodot ovat mahdollisia. Verenvuotoriski lisääntyy yhdistelmähoidoissa sekä iäkkäillä. Sopivuus riippuu potilaan verenvuotoalttiudesta, maha- ja suoliston sairauksista sekä yhteisvaikutuksista muiden verenhyytymistä vaikuttavien lääkkeiden kanssa. Joillakin potilailla, esimerkiksi klopidogreeniin, vaste on yksilöllinen ja CYP2C19-polymorfismi voi heikentää vaikutusta; vaihtoehtoja ovat prasugreeni tai ticagrelor.