verenpaine

Verenpaine on valtimoiden paine, joka syntyy sydämen lyödessä (systole) ja välikäynneillä (diastole) lepovaiheessa. Verenpaine ilmoitetaan systolisen paineen ja diastolisen paineen arvoina millimetreissä elohopeaa (mmHg). Verenpainemitauksia käytetään verenkierron tilan arvioimiseen, ja useita mittauksia eri aikoina varmentaa diagnoosin.

Verenpaine jaetaan yleisesti seuraavasti: normaali alle 130/80 mmHg, kohonnut 130–139 tai 80–89 mmHg, hypertension 2. asteen raja alkaa yleensä noin 140/90 mmHg tai korkeammasta arvosta. Hypertensiokriisi tarkoittaa arvoja yleensä yli 180/120 mmHg, erityisesti jos liittyy oireita (kuten päänsärkyä, näön hämärtymistä tai hengenahdistusta). On tärkeää huomioida, että diagnoosi vaatii useita mittauksia ja usein vuorokautisen tai kotimittauksen hyödyntämistä.

Kohonneen verenpaineen taustalla on sekä elintapoihin liittyviä tekijöitä (liikunnan puute, ylipaino, runsas suolan käyttö, alkoholin ja tupakoinnin vaikutus) että perinnöllisiä ja sairauksiin liittyviä riskitekijöitä. Yleensä kyse on pitkäaikaisesta tila, joka voi vaikuttaa seurauksinaan sydän- ja verisuonijärjestelmään sekä munuaisten toimintaan.

Hoito perustuu sekä elämäntapamuutoksiin että lääkitykseen. Elämäntapamuutoksia ovat painonhallinta, säännöllinen liikunta, suolan ja alkoholin vähentäminen, tupakoinnin lopettaminen sekä stressin hallinta. Lääkärin määräämät verenpainetautiin liittyvät lääkkeet voivat kuulua diureetteihin, ACE-estäjiin, ARB-lääkkeisiin, beetasalpaajiin ja kalsiumkanavahoitoihin, usein usean lääkkeen yhdistelmänä. Seurantaa ja hoidon tarvetta yksilöidään potilaskohtaisesti.