Ennaltaehkäisy

Ennaltaehkäisy tarkoittaa toimenpiteitä, joilla pyritään estämään sairauksien, vammojen tai sosiaalisten ongelmien synty tai merkittävästi rajoittamaan niiden vaikutuksia ennen niiden ilmenemistä. Ennaltaehkäisy rakentuu yleensä kolmeen tasoon: primaarinen, sekundaarinen ja tertiäärinen ennaltaehkäisy. Primaarinen ennaltaehkäisy keskittyy siihen, ettei ongelma synny: esimerkkejä ovat rokotukset, terveyskasvatus, tupakoinnin lopettamisen ja alkoholin käytön vähentäminen sekä ympäristö- ja turvallisuustoimet. Sekundaarinen ennaltaehkäisy pyrkii havaitsemaan ongelman varhain ja ehkäisemään sen etenemisen: esimerkkejä ovat seulomat ja varhaisen diagnoosin ohjelmat kuten mammografia sekä riskikäyttäytymisen ja oireiden seurantaan liittyvät toimenpiteet. Tertiaarinen ennaltaehkäisy tähtää jo ilmenneen ongelman vakavuuden vähentämiseen ja toimintakyvyn rajoittamisen; esimerkkejä ovat kuntoutus, hoitosuunnitelmat ja jälkiseuranta.

Ennaltaehkäisy toteutetaan yksilötasolla, yhteisötasolla sekä terveydenhuollon ja poliittisen päätöksenteon kautta. Universaali ennaltaehkäisy kohdistuu koko väestöön, kohdennettu pyrkii erityisiin riskiryhmiin ja indikoidut sekä hoitoon liittyvät toimet suuntautuvat niihin, joilla on osoitettu tarve. Eettiset, taloudelliset ja käytännölliset tekijät vaikuttavat toimiin: toimenpiteillä voidaan parantaa terveyttä, mutta ne voivat myös lisätä kuormitusta tai eriarvoisuutta, mikäli ne eivät huomioi monimuotoisuutta.

Ennaltaehkäisy on keskeinen osa kansanterveystyötä, turvallisuutta ja terveellisiin elämäntapoihin tähtäävää politiikkaa.