hapensaantiin

Hapensaantiin viittaa prosessi, jossa happea siirretään keuhkoista verenkiertoon ja edelleen kudoksiin. Se on keskeinen osa kehon hapenkuljetusta ja energiantuotantoa. Fyysinen hapensaanti yhdistyy sekä hengityksen että verenkierron toimintaan, ja sen tasosta riippuvat kudosten hapentarve ja solujen aineenvaihdunta.

Fysiologia ja mittaaminen: Hapensaanti alkaa, kun hengitettävä ilma kulkeutuu alveoleihin ja hapen diffundoituu keuhkorakkuloista verisuoniin. Arteriaalinen hapen osapaine PaO2 sekä hapetusaste SaO2 (SpO2) antavat kuvan hapensaantitasosta. Alveolo-arteriaalinen gradientti AaO2 auttaa erottamaan diffuusiosta tai ventilaation-perfuusion epätasapainoja.

Tilanteet ja merkitys: Hapensaanti on oleellinen osa terveyden ylläpitoa; sen heikkeneminen voi johtaa hypoxiaan ja kudosten riittämättömään hapensaantiin. Yleisimmät syyt ovat ventilaation-perfuusion epätasapaino, diffuusiovauriot, shuntit sekä keuhkosairaudet (esim. COPD, ARDS); anemia tai sydämen vajaatoiminta voivat myös heikentää hapensaantia.

Diagnostikka ja hoito: Hapensaanti arvioidaan mittauksilla kuten SpO2, PaO2 ja ABG-mittauksilla. Tarvittaessa lisähapen antaminen tai hengityslaitehoito parantavat hapensaantia; hoito kohdistuu taustalla olevaan sairauteen ja hapensaannin tukemiseen.