hapenkuljetusta

Hapenkuljetusta tarkoittaa hapen siirtämistä keuhkoista kudoksiin verenkiinnon kautta. Prosessi kattaa sekä hapen sitoutumisen ja kuljettamisen veressä että sen vapautumisen kudoksissa. Hapenkuljetus on välttämätön osa aerobista aineenvaihduntaa.

Hapen siirtyminen keuhkoista vereen tapahtuu alveolien ja hiussuonten välisessä diffuusion kautta. Veressä hapen pääasiallinen kuljetusmuoto on hemoglobiini: punasoluissa oleva Hb sitoo happea muodostaen oksyhemoglobiinia. Osa hapesta on liuenneena plasmassa; näiden kahden muodostama kokonaiskuljetuskapasiteetti toimittaa happea kudoksiin.

Kudoksiin happea toimitetaan verenkierron avulla; hapen vapautuminen tapahtuu alueilla, joilla PaO2 on alhaisempi ja kudosten hapentarve suurempi. Myoglobiini lihassoluissa varastoi ja välittää happea paikallisesti. Hapenkuljetuksen tehokkuutta säätelevät sekä keuhkojen ilmanvaihto että sydämen pumppaus ja verenkierron tilavuus.

Säätelyyn vaikuttavat useat tekijät: Bohrin vaikutus (pH ja CO2), lämpötila sekä 2,3-bisfosfoglyseraatti (2,3-BPG) Hb:n affiniteettiin. Korkealla ilmanpaineella ja alhaisella hapenkuljuttua heikentävien olosuhteiden, kuten korkean vuoriryhmän, seurauksena kehittyy polycythemia; anemia heikentää kuljetusta. Hiilimonoksidi voi estää hapen vapautumisen Hb:stä, mikä heikentää hapenkuljetusta.

Kliinisiä mittareita hapenkuljetuksesta ovat PaO2, SaO2 ja CaO2; Fickin laista johdettu kaava VO2 = CO × (CaO2 − CvO2) kuvaa hapenkulutuksen ja hapenkuljetuksen välistä yhteyttä.