ilmiön

Ilmiö on suomen kielen sana, joka tarkoittaa havaittavaa tapahtumaa tai ilmiötä. Genetiivinen muoto ilmiön merkitsee "of the phenomenon" ja sitä käytetään ilmaisemaan omistusta tai yhteyttä lauseessa, esimerkiksi ilmiön syyt ja ilmiön vaikutukset.

Ilmiöitä esiintyy luonnontieteissä, yhteiskuntatieteissä ja arkipäiväisessä kielessä. Ne voivat olla luonnonilmiöitä, kuten sateen synty tai valon taittuminen, sekä sosiaalisia ja kulttuurisia ilmiöitä, kuten trendit ja muutosilmiöt. Tarkastelussa voi olla sekä yksittäinen ilmiö että ilmiöryhmät, jotka voivat vaikuttaa toisiinsa ja muuttaa ympäristöä.

Käytännössä ilmiön muotoa käytetään monissa ilmauksissa. Genetiivi ilmiön osoittaa omistussuhdetta tai yhteyttä: ilmiön syyt, ilmiön vaikutukset, ilmiön laajuus. Taivutusperusteet ovat suomen kielen yleisiä: nominatiivi yksikkö ilmiö; genetiivi yksikkö ilmiön; partitiivi yksikkö ilmiötä; nominatiivi monikko ilmiöt; genetiivi monikko ilmiöiden.

Näin ollen ilmiö ja sen genetiivinen muoto ilmiön ovat keskeisiä peruskäsitteitä sekä tieteen että arkipäivän kielen ilmaisussa, kun puhutaan havaittavista tapahtumista ja niiden yhteisvaikutuksista. Lisätietoja aiheesta löytyy sanastosta sekä tieteellisistä teksteistä, joissa kuvataan yksittäisiä ilmiöitä tai ilmiöverkostoja.