Ilmiö

Ilmiö on suomen kielen yleistermi, jolla tarkoitetaan havaittavissa olevaa tapahtumaa, ilmentymää tai tosiasiaa, jota voidaan kuvata ja tarkastella. Käsite kattaa sekä luonnonilmiöt kuten sääilmiöt, valon taittuminen ja biologiset tapahtumat että yhteiskunnalliset ilmiöt kuten talouden ja kulttuurin ilmiöt sekä ihmisen käyttäytymisen piirteet. Ilmiöillä on sekä tutkimuksellinen että arkinen ulottuvuus; niitä käytetään kuvaamaan sekä yksittäisiä havaintoja että laajoja, toistuvia havaintokokonaisuuksia.

Etymologisesti sana juontaa suoraan ilmenemisen käsitteeseen: ilmiö tarkoittaa sitä, mikä ilmenee, tulee näkyviin tai esiintyy. Tämä tausta näkyy sekä sanan käytössä että sen yhdyssanamuodoissa, kuten luonnonilmiö. Sitä käytetään laajasti sekä tieteellisissä teksteissä että yleiskielessä kuvaamaan havaintojen perusta ja rakennetta ennen syvempää selitystä.

Taivutus: yksikön nominatiivi ilmiö; yksikön genetiivi ilmiön; yksikön partitiivi ilmiötä; monikon nominatiivi ilmiöt; monikon genetiivi ilmiöiden; monikon partitiivi ilmiöitä. Yhteyksiä löytyy muun muassa sanoihin luonnonilmiö, ilmiömaailma ja ilmiöihin liittyvä tutkimus.

Näkökohtia ja käyttöesimerkkejä: sateenkaari voidaan pitää ilmiönä luonnossa, ja taloudelliset ilmiöt kuten kysynnän muutokset ovat keskeisiä ilmiöitä yhteiskuntatieteissä. Filosofiassa termi esiintyy yhteydessä ilmiön ja ilmenemisen suhteisiin sekä fenomenologian lähestymistapoihin.