yleisoireet

Yleisoireet, eli yleiset tai systemiset oireet, ovat ei-lokalisoituja oireita, jotka heijastavat koko kehon tilaa sen sijaan kuin tietyn elimen toimintaa. Ne eivät yleensä osoita yhtäaikaista paikallista vikaa, vaan voivat ilmetä monien eri sairauksien yhteydessä. Yleisoireet esiintyvät sekä akuutissa että kroonisessa sairaudessa ja voivat olla varhainen ilmentymä vakavasta taustasairaudesta.

Yleisimpiä yleisoireita ovat kuume, yöhikoilu, laihtuminen, väsymys ja ruokahaluttomuus. Muita yleisiä oireita ovat yleinen pahoinvointi ja huonovointisuus sekä yleinen heikkous. Oireiden merkitys riippuu kontekstista, muista oireista ja potilaan taustasta.

Arviointi perustuu kattavaan anamneesiin ja fyysiseen tutkimukseen. Tärkeää on selvittää oireiden kesto, alkamisen ympäristö, mahdolliset infektio- ja matkustustaustat sekä immuunijärjestelmän tila. Laboratoriodiagnostiikassa käytetään yleensä verenkuvaa, CRP/ESR-tasoja sekä munuais- ja maksan toimintojen tutkimuksia, ja tarpeen mukaan infektiotestiä tai kuvantamistutkimuksia. Kohdistettu diagnostiikka suunnataan epäiltyyn taustasairauteen.

Differensiaalidiagnooseja ovat infektiot (esimerkiksi tuberkuloosi, malaria), maligniteetit (kuten lymfooma, leukemia), autoimmuunisairaudet (esim. systeeminen lupus), endokriiniset tilat (kilpirauhassyyt), sekä lääke- tai ravitsemushoidon aiheuttamat reaktiot.

Tilanteen hoito on taustalla olevan sairauden hoitoa. Jos yleisoireet jatkuvat, pahenevat tai niihin liittyy korkea kuume, nopeasti etenevä laihtuminen tai imusolmukkeiden suurentuminen, asianmukainen lääkärin arviointi on tärkeää.