diagnostiikka

Diagnostiikka tarkoittaa ilmiön, sairauden tai ongelman syyn ja luonteen selvittämistä kerätyn tiedon perusteella. Sen tavoitteena on tehdä mahdollisimman tarkka ja luotettava päätelmä sekä tukea asianmukaista hoitoa, seurantaa tai korjaavaa toimenpidettä. Diagnostiikka kattaa lääketieteellisen diagnostiikan sekä teknisen ja toiminnallisen diagnostiikan eri alat.

Lääketieteellinen diagnostiikka pyrkii tunnistamaan sairauksia tilanteen mukaan. Keskeisiä vaiheita ovat anamneesi eli potilaan sairaushistorian kuuleminen, fyysinen tutkimus sekä laboratorio- ja kuvantamistutkimukset. Joissakin tapauksissa käytetään myös erityistutkimuksia ja muita teknisiä toimenpiteitä. Diagnostiset päätelmät perustuvat yhdistettyyn näyttöön ja kliiniseen harkintaan; differential diagnosis eli mahdollisten sairauksien kaventaminen on yleinen prosessi.

Testien luotettavuutta arvioidaan herkkyydellä, spesifisyydellä sekä positiivisella ja negatiivisella ennustearvolla. Tärkeitä ovat myös viitearvot ja useamman tutkimuksen yhdistelmä diagnoosin varmistamiseksi. Diagnostikka noudattaa ohjeistuksia ja suosituksia sekä pyrkii välttämään virhepäätelmiä.

Prosessi luo diagnostisen polun, jossa hoito ja seuranta suunnitellaan yhdessä potilaan kanssa. Laatuvarmistus ja standardointi sekä akkreditointi ovat osa turvallisen diagnostiikan perustaa. Eettiset ja oikeudelliset näkökohdat sisältävät potilaan suostumuksen, luottamuksellisuuden ja tietosuojan.

Diagnostiikka koskee myös ei-lääketieteellisiä aloja, kuten teknistä diagnostiikkaa, ajoneuvojen diagnostiikkaa ja teollista diagnosointia. Näillä alueilla pyritään vian havaitsemiseen ja järjestelmän toimintakyvyn todentamiseen.