päätelmä

Päätelmä on johtopäätös, jonka tekee päättelyn tuloksena premissien tai oletusten perusteella. Se on väite tai väitteiden seuraus, joka on johdettu jostakin muusta väitteestä tai tosiasioista. Päätelmä on keskeinen käsite logiikassa, filosofiassa, tieteessä sekä arkipäivän keskusteluissa.

Logiikassa päätelmä muodostuu premissien ja johtopäätöksen välisestä suhteesta. Päätelmiä voidaan luokitella useilla tavoilla: deduktiivinen päätelmä johtaa loogisesti välttämättömään lopputulokseen, jos premissit ovat totta; induktiivinen päätelmä antaa todennäköisen, mutta ei varmaa lopputulosta; abduktiivinen päätelmä antaa parhaan mahdollisen selityksen saatavilla olevista tosiasioista.

Sanan “päätelmä” etymologia viittaa siihen, että henkilö tekee johtopäätöksen piirteestä päätellä, eli vetää lopputuloksen. Suomesssa termi on vakiintunut kuvaamaan sekä arkista että tieteellistä päättelyä; siihen liittyviä käsitteitä ovat esimerkiksi johtopäätös, yhteenveto ja argumentin lopputulos. Päätelmät voivat olla suurempaa tai pienempää laajuutta: ne voivat olla yksittäinen väite tai kokonaisen argumentin tulos.

Käyttö ja arviointi perustuvat premissien luotettavuuteen, päättelyn muodolliseen pätevyyteen sekä siihen, miten hyvin päätelmä seuraa premisseistä. Huomioitavaa on mahdolliset virheet, kuten virheelliset premissit, epävarmuus tai loogiset virheet.

Esimerkki deduktiivisesta päätelmästä: Kaikki ihmiset ovat kuolevaisia. Sokrates on ihminen. Siksi Sokrates on kuolevainen. Esimerkki induktiivisesta päätelmästä: nähdyistä koirista suurin osa haukkuu, joten seuraava koira todennäköisesti myös haukkuu.