päättelyn

Päättely on mielen toiminto, jossa johtopäätökset muodostuvat premissien perusteella. Se on keskeinen osa sekä arkielämässä että tieteellisessä ja filosofisessa pohdinnassa. Päättely voidaan mieltää rakenteeksi, jossa annettuja väittämiä käytetään uuden väitteen tukemiseksi tai kumoamiseksi. Päättelyä tarkastellaan sekä loogisena että inhimillisenä kognitiivisena prosessina.

Deduktiivinen päättely (päättely, jonka lopputulos seuraa välttämättä premisseistä) pyrkii johtopäätöksen varmennettuun totuuteen. Jos premissit ovat tosia ja päättely on muodollisesti pätevä, johtopäätös on totuudenmukainen. Esimerkki: Jos kaikki ihmiset kuolevat ja Sokrates on ihminen, niin Sokrates kuolee.

Induktiivinen päättely antaa todennäköisyyden johtopäätökselle eikä varmuutta. Se perustuu havaintoihin tai tilastoihin, joiden perusteella laajennamme pienemmistä näytteistä yleisiä johtopäätöksiä. Esimerkki: Aina ennen on ollut auringonnousu, joten on todennäköistä, että se tapahtuu myös huomennakin. Induktio on hyödyllistä mutta ei auktoriteettinen todistaja.

Abduktiivinen päättely, eli paras selitys -lähestymistapa, pyrkii löytämään selityksen ilmiöille. Se valitsee usein yksinkertaisimman tai näytön perusteella todennäköisimmän selityksen. Esimerkki: näet märän maan ja näet taivaalta tippuvan vettä; paras selitys on, että sataa.

Normatiivisesti päättelyä arvioidaan kriittisen ajattelun ja logiikan periaatteiden kautta. Päättelyn on tärkeää tunnistaa virheitä ja virheellisiä päättelytapoja—esimerkiksi liiallinen yleistäminen, ei-seuraavuus eli johtopäätöksen epäonnistuminen premissien tueksi, tai epäloogiset analogiat. Päättelyä kehitetään koulutuksella ja harjoittelulla kohti täsmällisempää ja johdonmukaisempaa ajattelua.