sytopenioita

Sytopenioita on veren solujen määrän alenemaa veressä. Termillä viitataan punasolujen, valkosolujen ja verihiutaleiden vajauksiin, joita voi esiintyä yksittäisissä soluylipisteissä tai useammassa linjassa samaan aikaan. Sytopenia voi olla tilapäinen tai pitkäaikainen ja vaatii taustalla olevan syyn selvittämistä.

Syyt voivat olla moninaiset: tuotannon vajaus luuytimessä (esim. aplastinen anemia, myelodysplastiset oireyhtymät, leukemiat), nopeutettu solujen tuhoaminen tai jakautuminen (autoimmuunisairaudet, infektiot, lääkkeet kuten kemoterapia ja sädehoito), suureneminen tai erittymisen lisääntyminen (hypersplenismi), sekä ravitsemukselliset puutokset (B12- tai folaatin puute). Myös perinnölliset sytopeniat sekä krooniset sairaudet voivat johtaa sytopeniaan.

Diagnoosissa käytetään verikoetta (täydellinen verenkuva, CBC), jonka avulla nähdään veren solujen määrän alenema. Lisätutkimuksiin kuuluvat retikulosyyttien määrän arviointi, verisolujen morfologia, luuytimen koepalatutkimus sekä tarvittaessa infektiotestejä ja autoimmuunitutkimuksia. Oireet voivat liittyä tiettyyn solutyyppiin: anemia aiheuttaa väsymystä ja kalpeutta, leukopenia lisää infektioiden riskiä, trombopenia voi aiheuttaa mustelmia ja verenvuotoa.

Hoito riippuu syystä ja oireista. Taustalla olevan syyn hoitoon tähtääminen on ensisijainen. Verenkuvun tukeminen voi vaatia verensiirtoja (punasolut, verihiutaleet) sekä harvinaisissa tapauksissa kasvutekijöitä (esim. erytropoietiinia, G-CSF). Joissakin tilanteissa voidaan tarvita luuydinsairauksiin erikoishoitoa, kuten kemoterapiaa, säteilyä tai luuydinsiirtoa.

Ennuste vaihtelee suuresti. Toipuminen riippuu taustasyystä, potilaan iästä ja hoidon vasteesta. Sytopeniaa pidetään vakavana, kun se altistaa infektiolle tai verenvuodolle, ja siksi hoitoon pyritään nopeasti.