erytropoietiinia

Erytropoietiinia viittaa erytropoietiiniin (EPO), glykoproteiinihormoniin, joka säätelee punasolujen tuotantoa eli erytropoieesiä. Hormonia syntetisoidaan pääasiassa munuaisten interstitiiaalisissa fibroblasteissa ja pienempiä määriä maksassa. Erytropoietiinin eritys lisääntyy kudosten hapenpuutteen seurauksena; hypoksian tunnistamiseen liittyvät hypoksia-indusoituvat tekijät (HIF) säätelevät sen tuotantoa.

Erytropoietiini vaikuttaa sitoutumalla erytropoietiinin reseptoriin (EPOR) luuytimen esiasteiden solujen pinnalla, mikä edistää niiden jakautumista, erilaistumista ja selviytymistä. Tällä mekanismilla hormonilla on keskeinen rooli veren happikuljetuskyvyn ylläpidossa.

Kliininen käyttö kattaa rekombinanttisten erytropoietiinivalmisteiden (esim. epoetin alfa, epoetin beta, darbepoetiini) antamisen anemiaan, erityisesti kroonista munuaissairautta sairastavilla tai kemoterapiapotilailla. Hoidolla voidaan vähentää verensiirron tarvetta, mutta siihen liittyy riskejä, kuten verenpaineen nousu, tromboottiset komplikaatiot ja ylihoidosta johtuva erytrosytoosi. Harvinaisena haittana on neutralisoivien vasta-aineiden aiheuttama aplastinen oireyhtymä.

Erytropoietiinin väärinkäyttö dopingia varten on ongelma erityisesti kestävyysurheilussa; testauksella pyritään tunnistamaan valmisteiden käyttö. Tutkimus jatkuu erytropoieesin säätelyn ja vaihtoehtoisten hoitomuotojen, kuten HIF-pohjaisten lääkeaineiden, kehittämiseksi.