Lisätutkimuksiin

Lisätutkimuksiin tarkoittaa potilaan hoitoprosessissa tehtäviä lisäarviointeja, joiden tarkoituksena on selventää epäselviä oireita, vahvistaa tai tarkentaa diagnoosia sekä ohjata hoitoa. Termiä käytetään laajasti terveydenhuollossa, ja siihen liittyy sekä diagnostisia että seurantaan liittyviä toimenpiteitä.

Lisätutkimukset voivat sisältää laboratoriotestejä, kuten verikokeita, kuvantamistutkimuksia (röntgen, ultraääni, tietokonetomografia, magneettikuvaus), endoskooppisia tutkimuksia sekä kudosnäytteiden ottoa (biopsia). Myös geenitestit ja toiminnalliset tutkimukset voivat olla osa lisätutkimuksia riippuen epäilyistä sairauksista tai oireiden luonteesta. Päätös lisätutkimuksiin tehdään kliinisen arvion perusteella, yleensä potilas- tai asiakaslähtöinen keskustelu riskien ja hyötyjen punnitsemiseksi sekä hoitosuunnitelman hiomiseksi.

Lisätutkimukset voivat olla edellytyksiä hoidon suunnittelulle, preoperatiiviselle arvioinnille, sairauden tarkempaa luokittelulle tai ylläpitoseurannalle. Niiden toteuttaminen riippuu saatavuudesta, kustannuksista sekä potilaan terveydentilasta ja toiveista. On tärkeä huomioida mahdolliset haitat, kuten altistuminen säteilylle, toimenpiteeseen liittyvät riskit tai virhetulokset.

Tulosten tulkinta vaatii usein moniammatillista yhteistyötä, ja ne vaikuttavat päätöksiin sekä hoidon kestoon, valintaan ja seurantaan.