surkastumista

Surkastuminen tarkoittaa kudoksen massan vähenemistä, joka voi johtua solujen koon pienentymisestä, solujen määrän vähenemisestä tai näiden yhdistelmästä. Ilmiö esiintyy erityisesti lihaksissa, sisäelimissä sekä ihossa, mutta sitä voidaan tavata myös hermostollisissa rakenteissa. Surkastuminen voi olla tilapäistä tai pitkäaikaista, ja se voi johtua sekä normaalista ikääntymisestä että sairaudellisista tiloista.

Tyypit ja mekanismit vaihtelevat sen mukaan, mistä kudoksesta on kyse. Lihasten surkastuminen jaetaan tyypillisesti disuse-atrofiaan, joka johtuu pitkäaikaisesta inaktiivisuudesta tai immobilisaatiosta, sekä neurogeeniseen atrofiaan, joka seuraa hermokudoksen vaurioitumisesta tai hermojohtojen katkeamisesta. Kyse voi olla myös yleisestä, kroonisiin sairauksiin liittyvästä atrofian muodosta, kuten cachexiaan liittyvä lihasmassan kutistuminen. Solutasolla surkastuminen johtuu proteiinisynteesin vähenemisestä sekä proteolyysin lisääntymisestä, ja se voi hyödyntää muun muassa ubiquitin-proteasome- ja autophagy-teitä. Denervaatio aiheuttaa erityisen nopeaa lihaksen surkastumista.

Oireet ja diagnosointi eroavat kohteesta riippuen. Lihas surkastuu, mikä ilmenee lihasvoiman heikkenemisenä, lihasmassan vähenemisenä ja lihasväsymyksen lisääntymisenä. Diagnoosi perustuu potilashistoriaan, fyysiseen tutkimukseen sekä kuvaus- ja laboratoriodokumentaatioon, kuten MRI- tai ultraäänikuvauksiin. Joissakin tapauksissa voidaan tarvita lihasbiopsia taustalla olevan mekanismin selvittämiseksi.

Hoito ja ennuste riippuvat syystä. Keskeinen hoito on taustalla olevan syyn hoito sekä lihasvoiman ja kestävyyden palauttaminen liikunnan avulla. Vastusharjoittelu, riittävä proteiinien ja kalorien saanti sekä fysioterapia tukevat palautumista. Sairauksien hallinta ja mahdolliset lääkehoidot voivat parantaa tuloksia. Ennuste on usein parhain silloin, kun surkastumisen aiheuttanut tekijä on tunnistettu ja hoidettu varhain; neurogeeniset muodot voivat olla vähemmän palautuvia kuin toiminnallinen disuse-atrofia. Ennaltaehkäisy painottuu säännölliseen liikuntaan, monipuoliseen ravitsemukseen ja kroonisten sairauksien sekä hermostollisten riskitekijöiden hallintaan.