hermojohtojen

Hermojohtojen käsite viittaa niihin rakenteisiin, joiden kautta hermoimpulssit kulkeutuvat keskushermoston ja ääreishermoston välillä. Ne koostuvat pitkistä neuroneiden aksonista sekä ympäröivästä tukikudoksesta ja myeliinivaipasta. Hermojohtojen tehtävänä on välittää sensorisia ja motorisia signaaleja sekä autonomisen hermoston käskyjä.

Perusmekanismi perustuu toimintapotentiaalin syntyyn solukalvolla ja sen etenemiseen aksonilla. Myeliinivaippa, joka ääreishermostossa muodostuu Schwann-soluista ja keskushermostossa oligodendrokyteistä, eristää aksonin ja lisää johtumisnopeutta. Saltatorinen johtuminen tapahtuu Ranvierin solmujen välillä, jolloin signaali etenee hyppien nopeammin kuin yksittäinen, tasainen impulssin eteneminen. Myelinisoitumattomilla aksoneilla impulssi etenee hitaammin ja tasaisemmin.

Johtumisnopeus riippuu muun muassa aksonin halkaisijasta, myeliinivaipan paksuudesta sekä lämpötilasta. Suuremmat, myelinisoidut aksonit johtavat nopeammin; pienemmät tai demyelinoituneet aksonit ovat huomattavasti hitaampia. Eri toimintoja varten keho käyttää eri nopeuksia, esimerkiksi sensorinen tiedonvälitys ja lihasten kontrolli voivat vaatia erilaista johtumistapaa.

Kliinisessä käytössä hermojohtokokeet mittaavat johtumisnopeutta, latensseja ja amplitudia diagnosoidakseen neuropatioita, demyelinaatioita sekä muita hermoston vaurioita. Tulokset auttavat hoitosuunnittelussa ja seurannassa traumojen, tulehdusten tai säädeltyjen sairauksien yhteydessä.