Myeliinivaippa

Myeliinivaippa on aksonin ympärille muodostuva lipidi- ja proteiinikerros, joka eristää sähköisesti ja nopeuttaa hermoimpulssin johtumista. Myeliini muodostaa useita tiiviitä kalvokerroksia, jolloin aksonin pituudet jakautuvat pitkiin internodeihin ja niiden välillä ovat solmukohtia, joissa ionikanavat sijaitsevat. Tämä rakenne mahdollistaa saltatorisen johtumisen, eli signaalin hypähtämisen solmukohtien välillä.

Rakenteeltaan myeliini syntyy eri soluista riippuen siitä, missä aksoni sijaitsee. Keskushermostossa (CNS) myeliini muodostuvat oligodendroytit, joissa yksittäinen solu voi myelinoida useita aksonin pätkiä. Ääreishermostossa (PNS) myeliini muodostuvat Schwann-soluista, joilla on kyky myeliinoida pituudeltaan yksittäinen aksoni.

Fysiologisesti myeliini antaa aksonille sähköisen eristyksen ja mahdollistaa nopeamman johtumisen. Koska sähköinen signaali siirtyy solmukohtien välillä, kokonaisjohtuminen on huomattavasti nopeampaa kuin pelkän paljaan aksonin tapauksessa. Myeliinivaipan paksuus ja solmu-alueiden järjestäytyminen säätelevät johtumisnopeutta eri alueilla.

Ksenon ja ero CNS:n ja PNS:n välillä vaikuttavat myös paranemisessa. CNS:n myeliini syntyy oligodendroytien avulla ja regeneraatio on yleensä rajoitettua, kun taas PNS:n Schwann-solut voivat tukea jonkin verran aksonin uudelleenjohtumista vaurion jälkeen. Myeliinin häiriöt voivat johtaa demyelinaatioihin, kuten keskushermoston MS (multippeliskleroosi) ja Guillain-Barré -oireyhtymä PNS:ssä, mikä heikentää johtuvuutta ja aiheuttaa neurologisia oireita. Also leukodystrofiat.

Myeliinivaippa on keskeinen osa hermosolujen toimintaa, ja sen oikea kehitys ja ylläpito ovat olennaisia sekä motorisen että sensorisen toiminnan kannalta.