järjestäytyminen

Järjestäytyminen on prosessi, jossa ihmiset, ryhmät tai organisaatiot muodostavat ja kehittävät järjestäytyneen rakenteen. Se kattaa sekä tarkoitukseen perustuvien yhteisöjen luomisen että toimintatapojen, oikeuksien ja velvollisuuksien säännöllistämisen. Termiä käytetään laajasti yhteiskunta- ja organisaatiotieteissä, liike-elämässä, hallinnossa sekä biologiassa sekä muilla tieteenaloilla, joissa tarkoitetaan usein itseorganisaatiota tai organisaation rakenteellista kehittämistä.

Yhteiskunnallisessa merkityksessä järjestäytyminen voi tarkoittaa esimerkiksi järjestöjen, ammattiliittojen, puolueiden tai kansalaisjärjestöjen syntyä ja kehittymistä sekä valtion tai kunnan toiminnan organisoitumista. Organisaatiopsykologian ja liiketoiminnan näkökulmasta kyse on rakenteiden, toimintatapojen, vastuunjaon, päätöksentekoprosessien sekä kulttuurin ja normien muodostamisesta. Biologiassa järjestäytyminen viittaa itseorganisaation ja emergenssin ilmiöihin, joissa järjestelmät kehittävät toimintakykyään ja rakenteitaan vuorovaikutukseen perustuen ilman keskitettyä säätelyä.

Keskeisiä tekijöitä ovat selkeä tavoite tai tarve, johtajuus tai koordinaatio, säännöt ja normit, viestintäkanavat sekä taloudelliset ja sosiaaliset kannustimet. Järjestäytymisen vaiheet voivat sisältää aloitteen, rakenteiden luomisen, käytäntöjen vakiinnuttamisen sekä sopeutumisen ympäristön muutoksiin. Hyödyt ovat paremmin koordinoidut toimenpiteet, resurssien tehokas käyttö ja suurempi vaikuttavuus; haittoja voivat olla byrokratia, jäykistyminen ja epädemokraattiset käytännöt.

Esimerkkejä ovat ammattiyhdistykset, voittoa tavoittelemattomat järjestöt sekä julkisen sektorin organisaatiot ja standardointiyhteisöt. Biologian kontekstissa vastineena ovat solujen ja ekosysteemien itseorganisaatio sekä emergentit rakenteet.