kestävyyden

Kestävyys, tai kestävyyden käsite, on monimuotoinen ja kattaa sekä aineellisen tuotteen pitkäikäisyyden että laajemmat järjestelmä- ja yhteiskuntatason tavoitteet. Suomessa ja kansainvälisesti kestävyys ymmärretään usein sekä teknisen luotettavuuden että ympäristön, talouden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kontekstissa.

Fyysisen kestävyyden ulottuvuus tarkoittaa tuotteen tai rakenteen kykyä säilyä toiminnassa pitkään kulutuksen, rasituksen ja ympäristöolosuhteiden vaikutuksia vastaan. Siihen liittyy muun muassa materiaalien lujuus, kulutuskestävyys, korroosionkestävyys sekä huollon ja korjausmahdollisuuksien tarve. Resilienssi puolestaan kuvaa järjestelmän kykyä sietää häiriöitä, toipua nopeasti ja palautua kriiseistä.

Kestävän kehityksen ulottuvuus painottaa tasapainoa talouden, ympäristön ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden välillä siten, että nykyiset tarpeet tyydytetään ilman, että tulevilla sukupolvilla on pienennetty mahdollisuus tyydyttää omia tarpeitaan. Käytännössä tämä näkyy suunnittelussa, tuotannossa ja politiikassa esimerkiksi energiatehokkuutena, kiertotaloutena ja sosiaalisen hyvinvoinnin tukemista.

Mittaaminen ja standardit: elinkaariarviointi (LCA), elinikä, kierrätettävyys ja huolto-ohjelmat. Kansainväliset standardit kuten ISO- ja EN-sarjat ohjaavat kestävyyden hallintaa. Kestävyyden merkitys on kasvanut rakentamisessa, teollisuudessa ja kaupunkisuunnittelussa, missä pyritään pitkäikäisiin, resilienssiin ja ympäristökuormaa minimoiviin ratkaisuihin.