organisaatiokäyttäytymisen

Organisaatiokäyttäytyminen on tieteenala, joka tutkii, miten yksilöt ja ryhmät toimivat organisaatioissa sekä miten rakenteet, kulttuuri ja teknologia muokkaavat heidän käyttäytymistään. Tutkimus pyrkii selittämään ja parantamaan työyhteisöjen suorituskykyä, työhyvinvointia sekä muutoksiin sopeutumista.

Yksilötason ilmiöitä ovat motivaatio, työtyytyväisyys, kognitiiviset vinoumat, stressi sekä luovuus. Keskeisiä viitekehyksiä ovat motivaatioteoriat kuten Maslow’n tarvehierarkia sekä Herzbergin kahden tekijän teoria sekä oikeudenmukaisuusteoriat. Ryhmä- ja tiimitoiminnassa tarkastellaan vuorovaikutusta, rooleja, johtamista, päätöksentekoa ja konfliktien hallintaa. Psykologinen turvallisuus ja laadukas kommunikaatio vaikuttavat tiimien tehokkuuteen.

Organisaatiokulttuuri määrittää arvoja, normeja ja käytäntöjä. Scheinin mallin mukaan kulttuuri voidaan jäsentää kolmen tason kautta: artefaktit, käytännöt ja perimmäiset uskomukset. Muutoksen johtaminen sekä organisaation kehittäminen pyrkivät sopeuttamaan rakenteita, prosesseja ja käytäntöjä ympäristön vaatimuksiin.

Tutkimus- ja käytäntöulottuvuus yhdistää kokeelliset, kysely- ja kenttätutkimukset sekä soveltaa tuloksia henkilöstöhallinnon, rekrytoinnin, koulutuksen, palkitsemisen ja työhyvinvoinnin kehittämiseen. Organisaatiokäyttäytyminen tarjoaa kehyksen, jolla voidaan ymmärtää ja ennakoida muutospaineita sekä parantaa johtajuutta ja tiimityötä.

Yhteenvetona organisaatiokäyttäytyminen tukee organisaation suorituskykyä, työntekijöiden sitoutumista sekä kestävää ja eettistä toimintaa sekä parantaa johtajuutta, tiimityötä ja muutosten hallintaa.