organisaatiokäyttäytyminen

Organisaatiokäyttäytyminen on tutkimusala, joka tarkastelee ihmisten toimimista työorganisaatioissa sekä näiden toiminnan seurauksia organisaation tavoitteiden saavuttamiselle. Sen fokus on sekä yksilön käyttäytymisen syiden että ryhmä- ja rakenteellisten tekijöiden vuorovaikutusten ymmärtämisessä.

Keskeisiä ulottuvuuksia ovat yksilötason käyttäytyminen (motivaatio, asenteet, työtyytyväisyys, oppiminen, henkilökohtaiset erot), ryhmädynamiikka (vuorovaikutus, johtajuus, tiimityö, konfliktit) sekä organisaatiokulttuuri ja -rakenteet (normit, arvot, viestintäkanavat, valta, päätöksentekoprosessit).

Teoreettisesti organisaatiokäyttäytyminen kokoontuu psykologiasta, sosiologiasta ja johtamiskäytännöistä. Keskeisiä suuntauksia ovat motivaatioteoriat sekä työhyvinvointiin liittyvät tutkimukset, johtamisen teoriat (transformational vs. transactional johtajuus, tilannetyyppinen johtaminen), sekä ryhmäprosesseihin ja kulttuuriin liittyvät lähestymistavat.

Tutkimusmenetelminä käytetään sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia menetelmiä, kuten kyselyt, kokeet, havainnointi ja tapaustutkimukset. Tuloksia sovelletaan henkilöstöhallinnossa, muutosjohtamisessa, tiimityön kehittämisessä ja organisaatioiden kokonaisvaltaisessa suorituskyvyn parantamisessa sekä työntekijöiden hyvinvoinnin edistämisessä.

Historia ulottuu teorian ja käytäntöjen yhdistämiseen psykologian, sosiologian ja management-tieteen piirissä. Organisaatiokäyttäytyminen kehittyi 1900-luvulla industrialisoinnin ja modernin managementin myötä, ja siitä on tullut monitieteinen ala, joka huomioi monimuotoisuuden, teknologian sekä globalisaation tuomat muutokset.