viitekehyksiä

Viitekehys (monikossa viitekehykset) tarkoittaa tutkimuksessa, politiikassa tai käytännön toiminnassa käytettyä rakenteellista kehystä, jonka avulla ilmiötä tarkastellaan, tulkitaan ja jäsennetään. Se tarjoaa keskeiset käsitteet, suhteet ja rajat sekä linjaa sen, miten dataa ja kirjallisuutta tarkastellaan.

Viitekehyksiä on tyypillisesti useita: teoreettinen viitekehys, käsiteviitekehys, analyyttinen viitekehys ja menetelmällinen viitekehys. Teoreettinen viitekehys sitoo tutkimuksen aiemmin vakiintuneisiin teorioihin ja malleihin. Käsiteviitekehys kartoittaa keskeiset käsitteet ja niiden väliset suhteet kirjallisuuden pohjalta. Analyyttinen viitekehys määrittelee, miten aineisto analysoidaan ja mitä muutujia tarkastellaan. Menetelmäviitekehys kuvaa tutkimusasetelman ja lähestymistavat. Organisaatio- tai politiikkaviitekehykset voivat asettaa toiminnan reunaehtoja ja ohjata päätöksentekoa.

Kehittäminen ja konteksti: Viitekehykset rakentuvat kirjallisuuskatsauksen, aiemman tutkimuksen sekä havaintojen perusteella ja ne voivat olla monitieteisiä. Ne ovat kontekstisidonnaisia ja saattavat muuttua tutkimuksen edetessä uuden tiedon myötä.

Rooli tutkimusprosessissa: Viitekehys auttaa tutkimuskysymysten ja operatiivisten muuttujien muotoilussa sekä ohjaa aineiston keruuta ja tulkintaa. Se parantaa työn koheesiota ja auttaa lukijaa näkemään, miten tulokset liittyvät laajempaan keskusteluun. Liiallinen riippuvuus viitekehystä voi kuitenkin rajoittaa luovuutta ja uudenlaisten näkökulmien esiin tuomista.